keskiviikko 24. elokuuta 2016

Linjat kunnossa!

Minä, huiveja todella vähän käyttävä, ihastuin viime keväänä Lankakauppa Kerän neuletapaamisessa huiviin, jota yksi läsnäolija laati kauniista, herkästä vadelmaisesta langasta. Ohjeen äärelle minut neuvoi rouva, jonka löytää blogista Pehmeitä paketteja 

Koska ohje suorastaan annettiin minulle täsmävinkkinä, ryhdyin toimeen. Langaksi valitsin Isagerin Meriliniä, jossa on 80% villaa ja 20% pellavaa ja jota meni noin 220g. Väriksi valitsin nro 11, joka valosta riippuen on joko harmahtava, vaaleansininen tai jopa vedenvärinen - mitä ikinä tuo nimi tarkoittaakaan.

Kokoa huiville tulee juhlavasti. Muoto on noin kolmio ja vaatii ehdottomasti pingotuksen - minä menin sitä varten vanhempieni mökille, jotta lattiatilaa on riittävästi joutilaana ja jottei kissamme pääse asentamaan nuppineuloja hänen mielestään paremmin.

Yksi parhaista puolista on tässä mallissa on se, miten tuo pintaneule (2 oikein, 2 nurin) lisäyksineen ja kavennuksineen rakentaa kokonaisuuden. Joutuisaa, mielenkiintoista ja helppoa - oikein hyvä kisaneule tänä kesänä, kun meitä penkkiurheilijoita on hellitty niin jalkapallon kuin yleisurheilunkin EM-kisoilla sekä Olympialaisilla.

Ja parasta on sekin, kuinka tuohon huiviin voi kääriytyä nyt, kun se on valmis. Suosikkini! Vaikka tämä onkin helppo malli, kannattaa se toteuttaa laatulangasta.

Ohjeen pääsee hankkimaan vaikkapa Ravelrystä. Tämän nerokkaan Ley Lines -huivin takana on Joji Locatelli.


lauantai 20. elokuuta 2016

Tumppeja, lapasia, kynsikkäitä, kämmekkäitä ym. kaunista ja tarpeellista

No niin, TÄTÄ olen odottanut ja  haaveillut samalla, kun olen verytellyt kuola valuen Puikkomaisterin sukkakirjan äärellä. Tämän viikon tiistaina booky.fi:n paketti sitten ystävällisesti odotti töistä tulijaa postilaatikossa. Lennossa vaihto lapsen hararstuskuljettajaksi ja mukaan "Lapanen", kamera ja eväät aikomuksenani lukea kirjaa ulkona - olihan edessä lapsen 90min futistreenit.

Sää päätti toisin. Esteri ahkeroi koko illan. Niinpä luin ja kuvasin pienessä, harmaassa autossani, joka olikin yhtäkkiä valoa ja lämpöä täynnä.

Sukkakirjankin perusteella osasin odottaa hienoa. Ja hienoa tuli! Tosi osaajien tekemä kirja, jossa selkeät ohjeet, upeat kuvat (pahoittelen näitä sadesäässä autossa otettuja huonoja todisteita), runsaasti ideoita ja uutta tuumattavaa. Ei enää sivuakaan siitä, kuinka silmukka luodaan, mistä kiitos - siihen kyllä ohjeet löytyvät muualta.

Jos malttaa, on pikkukuva jokaisesta ohjeesta heti aluksi:

Omia suosikkejani löytyi helposti muutama.

Ihan ehdottomasti joskus tehtävä -listalle loikkasivat nämä kolmiokämmekkäät. Ja tietysti iloisella toteutuksella. Mutta toki haluan kokeilla nämä esim. vaaleanharmaana ja katsoa, miten yksivärisissä pääsee tuo tekeminen näkyviin.


Kai kohta jokainen meistä tarvitsisi reiällisetkin lapaset, kun tuo pieni (miksei isompikin) taikalaatikko tuntuu olevan aina käsissä. Olisi muuten hyvä joululahja kummilapsille! Ehtisinköhän jouluksi kolmelle kummitytölleni ja yhdet tietenkin omalle prinsessalleni?


Ihanien mallien ja hienojen kuvien lisäksi jokaiseen ohjeeseen liittyy tarina. Useimmiten tarina juuri hänestä, jolle ko. ohje on omistettu. Näistä tarinoista suosikkini on tietenkin se, jossa kiitokset saa perheen korvaamaton lisäapu, jolla on silmää - tai paremminkin korvaa - meidän hämäläisten huumorille. Kauniit lapaset on hänkin ansainnut. Ja myös hänen lapastensa mallin haluan toteuttaa.

Miksi on työn alla kasa sukkia? Ja siitä kasasta ohi kiilannut neuletakki? Ehken kasaa voisi hieman järjestellä uusiksi. Tai sitten joululahjaruuhkan jälkeen ryhdyn rentoutumaan lapasilla.

Suurkiitos Puikkomaisterille lukuelämyksen lisäksi siitä innosta, joka taas loikkasi puikoilleni! Kun olen kutonut kauemmin kuin lukenut, laahaavat kepakkoni ajoin aika laiskasti. Mutta nyt mennään taas!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Loota I - ensimmäinen laatikkopaitani


 Koko talven osui silmiini erilaisia laatikkopaitoja täynnä yksinkertaisuutta höystettynä nerokkailla yksityiskohdilla. Alkoi syntyä ajatuksia omista laatikkopaidoista, joista osaan sentään olisi langat valmiiksi ehtymättömissä varastoissani. Niinpä oli ryhdyttävä toimeen.

Vuosikausia sitten hankin lahdesta Lankakauppa Heiniltä Katian Bombay-lankaa mm. turkoosin sävyisenä. Se on kiiltäväpintaista, 100% puuvillalankaa. Koska noin seitsemän vuoden marinoinnin aikana en ollut kohdannut (tosin en juuri etsinytkään) suosikkiväreissäni juoksevaan lankaan täydellistä ohjetta, päätin aloittaa lootapaitakokoelmani sillä.


Koska en halunnut liian kapeita raitoja, tein etu- ja takakappaleet erikseen. Kaikissa reunoissa on riisineuletta, jota en ollut taas vähiin aikoihin käyttänyt missään.

Ja voi harmistus, noin 500 gramman aukko arkistoissa ;)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kisa- ja kesäneuleita


fudis em 2016


Penkkiurheilija-nitkuttelijan unelmakesä: jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisat sekä kesäolympialaiset. Juuri enempää ei voi toivoa! Paitsi, että ahkeroisivat alkuillasta, jotta pysyn katsomossa hereillä.

Ylen avulla pääsee aikatauluttamaan iltansa tai ainakin ajastamaan tallennukset.

Kisakutimikseni valikoituvat  Ley Lines -huivi ja ainakin yksi sukkapari, sillä futiskisojen aikaan osuu myös oman pojan joukkueen osallistuminen Ålands Cup -tapahtumaan sekä perheemme reissu. Loogiset ja helposti kuljetettavat neuleet ovat siis tarpeen.

Ja koska olen jo kauan ollut Italian fani, tavoitellaan azurroa kisakutimiinkin. Isagerin Merilinistä (80% merinovillaa, 20% pellavaa) syntyy taatusti huivi, joka ei kutita. Aikeissa olevat sukat sisältävät myös sinistä ja aikanaan siirtyvät lahjajemmaan.

Ja välitöinä olisi ihan pienen tytön villatakki, jonka osat ovat hämmentävän kokoisia.


lauantai 7. toukokuuta 2016

Onko pakko tehdä -huivi

Olen onneton huivien käyttäjä. Ymmärrän niiden olevan kauniita, oivia asun tehostajia, viimeistelijöitä ja pelastajia. Tiedän, että ne ovat aika ajoin tässä maassa tarpeellisiakin, ellei peräti pakollisia. Silti en niitä juurikaan käytä.

Tänään matkailin Lankakauppa Kerän "viikkopalaveriin", jossa kohtasin monta iloista neulojaa ja virkistyin. Sain myös muutaman idean. Elvytyksen määrästä parhaiten kertonee se, että päälimmäisenä mielessä on Ley Lines -huivi, jota eräs osaaja neuloi silkki-pellava-alpakka-langasta (jos muistan oikein).

Pehmeitä paketteja -blogissa on Sannan versio kyseisestä ihanuudesta.

Toinen houkutus, joka päässee nopeastikin puikoille, on Langin Seta tweed -lanka. Siitä näin hauskan, huikean laatikkopaitaversion, jonka ohje on ollut kuulemma Kotilieden Käsityö 2/2015 -lehdessä. Ao. aviisia en taida saada käsiini, mutta sorvailen omasta päästä -tyylillä jotain. Lanka on houkuttelevaa: 75% silkkiä, loput puuvillaa.

T-paitaakin tuumailen. Jonna HIetalan kirjassa Kerällä on simppeli pidennetyillä silmukoilla tehty yhden päivän käsityö. Vähän vaativampi löytyisi esim. Jessies girl -reseptillä Ravelrysta. 

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mä haluun!!!

Muksuilla ei kuulemma enää ole uhmaikää vaan tahtoikä. Sitten tulee murrosikä ja siitä selvittyään ihminen kohtaa kaiken maailman tasalukukriisejä ja -villityksiä.

Minulla on matkassa mukana jarru, kilpirauhasen vajaatoiminta, joka tasoittaa älyttömän monta kriisiä poistaen suurimmat huiput. Mutta vastapainoksi se ilmeisesti aiheuttaa mä haluun -kauden (MHK), joka on aika ajoin aika tehokas.

Juuri nyt MHK vaatii
- iloisia, keväisiä lankoja
- pellavaa
- neulomista
- ihme kyllä, jotakin itselleni

Paikalliset lankakauppamme eivät ole kovin innostavia. Kotimaisista neulelehdistä en innostu ollenkaan. Tämä toki on kovin turvallista, sillä nurkista löytyy kyllä tarveaineita muutamaankin neuleeseen.

Onneksi Loota nro 1 on kohta valmis! Voin ryhtyä seuraavaan  - kunhan ensin saan päätettyä, mikä se seuraava on.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Lukuilo on palannut!

Jouluna luin Rambon, joka sai vuoden 2015 Finlandia Junior -palkinnon. Sen jälkeen olen lukenut lähinnä tietokirjoja ja lehtiä sekä selannut neulekirjoja. Puutarhakirjat olen piilottanut. Mikään kaunokirjallinen teos ei ole vaatinut huomiota, tai minusta ei ole ollut antamaan niille huomiota.

Mutta voi mikä riemu, kun pääsin lukemisen vauhtiin! Syy on Veera Vaahteran (alias Pauliina Vanhatalo), jonka koko tähänastisen tuotannon hurautin kahdessa päivässä.




Rakkautta, vahingossa   
   

 Ja miksi näin? Kaikki kolme romaania on kirjoitettu taitavasti ja laadukkaalla suomen kielellä. Tapahtumat ovat oikeastaan ihan mahdollisia - ollaan askel toisaalla siitä chick lit -kirjallisuudesta, johon Vaahterakin usein kategorioidaan. Modernia Hilja Valtosta, sanon minä. Ehdottoman rentouttavaa ja virkistävää! Odotan jo neljättä, joka ilemstyy toukokuussa.

Miksi sitten juuri nyt Veera Vaahtera? Ainakin siksi, että Pauliina Vanhatalo on julkaissut teoksen Keskivaikea vuosi, jossa hän käsittelee masennustaan. Tämä on ollut esillä monessa lehdessä (jopa minä olen havainnut kaksi artikkelia). Niinpä Vanhatalon salanimellä julkaisematkin teokset ovat livahdelleet esiin.

Nainen, jonka rohkeutta arvostan!