sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Messuja, mielenosoituksia ja boikotointia


Pääsin pitkästä aikaa pääkaupunkiin tapaamaan sisartani. Samaan aikaan sinne halusi moni muukin: kaksi toisilleen kilpailevaa tahoa järjesti mielenosoituksia sekä teräväpuikkoinen ja -koukkuinen väki kokoontui kädentaitomessuille.

Minä olin etukäteen kuvitellut, etten mene edes lankakauppaan. Onhan testineule nyt päähuomioni kohde, jonka valmistuttua olisi liukuhihnatuotannoksi asti erinäisiä neulottavia esineitä. Kannustukseksi, kiusaksi tai muutoin vain tyttäreni ilmoittelee aika ajoin, montako päivää on jouluun. Samalla minä järjestän sukkalistaa sen mukaan, milloin mahtaisin saajapuolella olevia tavata.

Mutta kun Snurreen sitten kuitenkin halusin. Matkalla sinne kurvasimme kuitenkin Fiina Neuleeseen. Eikä hukkareissua siitä tullutkaan - ei muuten ole koskaan tullut, kun olen heillä poikennut. Siskoni löysi ihanaa lankaa joululahja-aikeisiinsa ja sai mukaansa hyviä ohjeita - seuraavassa etapissamme Thehuoneessa alkoi jo syntyä rannekkeita.

Minä juutuin huikeaan Regia-valikoimaan, sillä Regia on kestosuosikkini sukkalangoissa. Koska kaikki muutkin - ym. selityksillä aion nitkutella Anelmaiset, joiden kohteeksi sisareni uhrautui. Niinpä hän sai ihan itse sorvata värit toiveittensa mukaan. Tuosta kirjavasta lähti liikkeelle kokonaisuus, jossa pohjavärinä on perusharmaa, raikastimina valkoinen ja tummansininen sekä tehosteena peruspunainen.

Testipaita on 1,5cm vailla ensimmäisessä hihassa. Ja näistä langoista johtuen yhä kiivaammalla vauhdilla kohti valmista. Palkintoprojekti siis siintää jo silmissä.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Sankarille seikkailijan pipo

 Hyvin tärkeä ystäväni - ja kuopuksen haavekummisetä - täyttää puoli vuosisataa. Vaikka meillä oli työporukkamme "kukkanen" sankarille, halusin viedä myös jotakin omaa ja itse tehtyä. Jouluisin hän viehättävän rouvansa kanssa on saanut meiltä usein sukkia, niinpä päätin tarttua pipoon.

Kiitos Puikkomaisterin teoksista huomatun vinkin, nappasin Jacques Cousteau -pipon ja siihen niin mainiosti laaditun ohjeen Punaisen sydämen torpasta. Langan osalta päädyin (vastoin ohjetta) Langin merinovillaan, koska halusin mahdollisimman pehmeän ja kutittamattoman pipon. Oikea värikin löytyi sopivasti kylämme Wetterhofflilta pikapoikkeamalla lasten harrastusten välissä. Ohjeen mukaan sadan gramman piti riittää ja riittihän se - tähteeksi jäi noin 10 metriä.

Helppo ja nopeahko pyöräytettävä 3,5 puikoilla ja 100 grammasta vaikkapa puuvillaa, kuten yksi ohjeen luojan pipoista.

Kuopus ja aurinko olivat sopivasti läsnä, kun virittelin kuvaamista. Siitä seurauksena mm. se, että hänellekin olisi laadittava samanlainen pipo, tilauksessa tätä ennen jo sukat.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Pääsin testaamaan

Aina niin upeita ja oman tyylinsä pitäviä neuleita laativa Suvi Simola kuulutteli testaajia uusinta neulepuseroaan varten. Lähetin toiverikkaana, mutta realistina omat koko- ja pääväriajatukseni. Ja kas, onni suosi rohkeaa!

Sitten tuli kiire:

- kaivamaan langat varastosta. Tämä olikin tällä kertaa helppo juttu, koska kotona oleva Villamokan Mokkasukka kävi myös maestrolle. Nettikauppojen, tulevan viikonlopun aikataulujen ym. kanssa olisikin mennyt hankalammaksi.


- tulostamaan ohje ja iloitsemaan siitä, kuinka se tekemällä aukeaa. Onneksi olen tehnyt yhden ylhäältä alas -neuleen jo - helpotti kummasti näin hahmotusvaivaista ihmistä.

- neulomaan mahdollisimman koko ajan, mm. pojan futisturnauksen matkoilla (kuva jostakin Tampereen ja Hämeenlinnan väliseltä moottoritieltä). En sentään nitkutellut pelien aikaan enkä ystäväni 50v-kutsuilla

Kameraakaan en ehtinyt kaivella vaan kuvailin puhelimella. Valmista tulee olla 20.10.2016

Ohje on helppo, malli kaunis ja viimeistelty herkullisilla yksityiskohdilla. Näinpä ollen tämä neule jää minulle. Ja ne kuuluisat sukkasulkeiset... siirtyivät.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Keittiöhaaveilua

Asumme vuonna 1971 valmistuneessa talossa. Keittiön remontoimme ennen muuttoa 15 vuotta sitten silloisiin olosuhteisiin. Nyt liesi alkaa olla ennemmän ulos- kuin sisäänpäin lämpiävä, toiseen seinään on tullut oven siirron myötä pituutta lisää ja kulumia on joka paikassa. Lisäksi käyttövesiputket menevät vaihtoon.

Niinpä päätimme remonteerata myös keittiön. Nyt on menossa paras vaihe: haaveilu. Haaveissa ainakin:
- ruudullinen lattia - mieluummin valmiina kuviona. Ihanat maalausohjeetkin löysin http://onnellinenvaiei.blogspot.fi/2013/08/lattian-ruutumaalaus-painting.html

Vinyylimattoakin saattaisi löytyä:
http://kuluttajamyynti-lattiat.tarkett.fi/tuotteet/tarkettin-vinyylilattiat/tarkettin-vinyylilattiat/extra#firstsku=845462o.tktp

- köyhän naisen Smeg -jääkaappi, vinkki niin tärkeältä ystävältä
 https://ekodinkoneet.fi/kodinkoneet/kylmalaitteet/retro/bompani-bomp101-c

Liian paljon on kaikkia vaihtoehtoja tarjolla. Välitilaankin kaiken maailman levyjä (Paluu pinkopahviin?), esim:

https://www.netrauta.fi/keittio/valitilan-pinnat/valitilan-laminaatti-berry-alloc-valkoinen-0451-kuvio-10x20cm-tiili-levy-3x600x1200mm

Onneksi tosi toimiin ryhdytään vasta talvella.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kesäkutimia

Kesällä en saanut aikaiseksi yhtäkään päivitystä näköjään. Nyt sitten kutimia ja kuvia tupsahtelee pikku hiljaa samalla, kun kyhään jo joulua ajatellen nitkutuksia.

 Lapsi halusi lähes kaksi vuotta sitten raitasukat. Ja jo tänä kesänä sain ne valmiiksi. Puikkoina 2,5-koon kepakot, 4 oikein, 2 nurin -malli menossa ja lankoina kaikenlaisia loppuja.

Yksi kirjava lanka kulki neljän kerroksen erinä ja sitten niitä pikkuisia nöttösiä kuljetin kahden kerroksen erissä. Alku, kantapäät ja kärjet taas neuloin keskenään samalla värillä. Jos oikein laskin, loppui tai ainakin kului vähemmäksi 13 eri kerää.


Rakas, tärkeä, pitkäaikainen ystäväni asustaa ahkerasti eri tavoin vaatekokonaisuuksiaan. Hän käyttää taitavasti mm. huiveja. Niinpä nyhersin hänelle langasta, jonka vyötteen kadotin jo aikaa sitten, huivinhetaleen. Näppituntumalla langasta osa puuvilla, puikkoina 4,5-koko ja pintana riisineuletta.

 Tein huivista vinon eli oikean puolen kerroksella kavensin aloitusreunassa yhden silmukan ja päätösreunassa lisäsin tilalle yhden. Niinpä nuo raidatkin menevät vinoon.

 Tästä innostuin niin paljon, että nyt yhtenä kokouskutimena sukkasulkeisten seassa seikkailee yksivärinen, vinoon menevä riisineulehuivi minulle. Jos vaikka oppisin huiveihinkin.

Viime talvena nitkuttamastani tyttäreni villapuserosta http://villahilla-kaisa.blogspot.fi/2016/01/ei-tullut-vilttia.html jäi lähes 200g Novitan Jokea. Koska se on 100% villaa enkä saa samaa väriä mistään, päätin tehdä niin pitkän "sahahuivin" kuin tulisi. Ja huivin saajaa ajatellen saattoi pituutta tullakin ihan riittävästi.
Sahahuiville on virallinenkin nimi, jonka olen unohtanut. Lykkäsin huivia tulemaan 6-koon puikoilla. Alkuun 10 silmukkaa ja ainaoikeaa. Jokaisen kerroksen reunassa (aina samassa reunassa)lisätään yksi silmukka. Kymmenen kerroksen välein toisesta reunasta päätellään viisi silmukkaa. Näin huivi leviää yhdestä reunasta ja toiseen reunaan tulee tuo sahanterä.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Linjat kunnossa!

Minä, huiveja todella vähän käyttävä, ihastuin viime keväänä Lankakauppa Kerän neuletapaamisessa huiviin, jota yksi läsnäolija laati kauniista, herkästä vadelmaisesta langasta. Ohjeen äärelle minut neuvoi rouva, jonka löytää blogista Pehmeitä paketteja 

Koska ohje suorastaan annettiin minulle täsmävinkkinä, ryhdyin toimeen. Langaksi valitsin Isagerin Meriliniä, jossa on 80% villaa ja 20% pellavaa ja jota meni noin 220g. Väriksi valitsin nro 11, joka valosta riippuen on joko harmahtava, vaaleansininen tai jopa vedenvärinen - mitä ikinä tuo nimi tarkoittaakaan.

Kokoa huiville tulee juhlavasti. Muoto on noin kolmio ja vaatii ehdottomasti pingotuksen - minä menin sitä varten vanhempieni mökille, jotta lattiatilaa on riittävästi joutilaana ja jottei kissamme pääse asentamaan nuppineuloja hänen mielestään paremmin.

Yksi parhaista puolista on tässä mallissa on se, miten tuo pintaneule (2 oikein, 2 nurin) lisäyksineen ja kavennuksineen rakentaa kokonaisuuden. Joutuisaa, mielenkiintoista ja helppoa - oikein hyvä kisaneule tänä kesänä, kun meitä penkkiurheilijoita on hellitty niin jalkapallon kuin yleisurheilunkin EM-kisoilla sekä Olympialaisilla.

Ja parasta on sekin, kuinka tuohon huiviin voi kääriytyä nyt, kun se on valmis. Suosikkini! Vaikka tämä onkin helppo malli, kannattaa se toteuttaa laatulangasta.

Ohjeen pääsee hankkimaan vaikkapa Ravelrystä. Tämän nerokkaan Ley Lines -huivin takana on Joji Locatelli.


lauantai 20. elokuuta 2016

Tumppeja, lapasia, kynsikkäitä, kämmekkäitä ym. kaunista ja tarpeellista

No niin, TÄTÄ olen odottanut ja  haaveillut samalla, kun olen verytellyt kuola valuen Puikkomaisterin sukkakirjan äärellä. Tämän viikon tiistaina booky.fi:n paketti sitten ystävällisesti odotti töistä tulijaa postilaatikossa. Lennossa vaihto lapsen hararstuskuljettajaksi ja mukaan "Lapanen", kamera ja eväät aikomuksenani lukea kirjaa ulkona - olihan edessä lapsen 90min futistreenit.

Sää päätti toisin. Esteri ahkeroi koko illan. Niinpä luin ja kuvasin pienessä, harmaassa autossani, joka olikin yhtäkkiä valoa ja lämpöä täynnä.

Sukkakirjankin perusteella osasin odottaa hienoa. Ja hienoa tuli! Tosi osaajien tekemä kirja, jossa selkeät ohjeet, upeat kuvat (pahoittelen näitä sadesäässä autossa otettuja huonoja todisteita), runsaasti ideoita ja uutta tuumattavaa. Ei enää sivuakaan siitä, kuinka silmukka luodaan, mistä kiitos - siihen kyllä ohjeet löytyvät muualta.

Jos malttaa, on pikkukuva jokaisesta ohjeesta heti aluksi:

Omia suosikkejani löytyi helposti muutama.

Ihan ehdottomasti joskus tehtävä -listalle loikkasivat nämä kolmiokämmekkäät. Ja tietysti iloisella toteutuksella. Mutta toki haluan kokeilla nämä esim. vaaleanharmaana ja katsoa, miten yksivärisissä pääsee tuo tekeminen näkyviin.


Kai kohta jokainen meistä tarvitsisi reiällisetkin lapaset, kun tuo pieni (miksei isompikin) taikalaatikko tuntuu olevan aina käsissä. Olisi muuten hyvä joululahja kummilapsille! Ehtisinköhän jouluksi kolmelle kummitytölleni ja yhdet tietenkin omalle prinsessalleni?


Ihanien mallien ja hienojen kuvien lisäksi jokaiseen ohjeeseen liittyy tarina. Useimmiten tarina juuri hänestä, jolle ko. ohje on omistettu. Näistä tarinoista suosikkini on tietenkin se, jossa kiitokset saa perheen korvaamaton lisäapu, jolla on silmää - tai paremminkin korvaa - meidän hämäläisten huumorille. Kauniit lapaset on hänkin ansainnut. Ja myös hänen lapastensa mallin haluan toteuttaa.

Miksi on työn alla kasa sukkia? Ja siitä kasasta ohi kiilannut neuletakki? Ehken kasaa voisi hieman järjestellä uusiksi. Tai sitten joululahjaruuhkan jälkeen ryhdyn rentoutumaan lapasilla.

Suurkiitos Puikkomaisterille lukuelämyksen lisäksi siitä innosta, joka taas loikkasi puikoilleni! Kun olen kutonut kauemmin kuin lukenut, laahaavat kepakkoni ajoin aika laiskasti. Mutta nyt mennään taas!