keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kalenterisukkia


 Niina Laitinen ystävällisesti laatii neulojille haasteita. Niihin eksyin viime joulukuussa, kun löysin joulukalenterisukat. Ystävänpäiväsukista olisi tullut ihanat, mutta juuri tänä talvena ei aivorustinkini taipunut niihin kuutta päivää kauempaa - alku odottaa siis vielä purkajaa. Tai sitten teen yksiväriset sukat, joissa varren alkuosana on kirjoneuletta.

Pääsiäissukka oli nopea projekti - pääsiäisviikon mittainen. Käytin ohjeen mukaan Seitsemää veljestä ja 3,5 koon puikkoja. Niinpä sain aikaiseksi reilut ja lämpimät sukat, jotka päätyivät isäni jalkoja lämmittämään. Kunpa vain raaskisi hän niitä käyttää...

Ohjeet olivat taas niin hienosti tehtyjä, että vain omasta maltista on onnistuminen kiinni. Suosikikseni nousi pässikuvio, jota saatan joskus toisaallakin hyödyntää.



torstai 18. toukokuuta 2017

Testerinä


Jälleen lykästi! Pääsin testaamaan Suvi Simolan ohjetta, josta valmista on tultava 20.6. mennessä. Ohje on laadittu villalangalle, mutta kaappasin kauan marinoimani Rowanin "kierrätyslangan" puikoille. Langan menekki hieman jännittää, mutta säätelenpä tuota ruskean määrää sen mukaan, kuinka pääväri hupenee.



Nyt uhmaan ohjetta kurvaamalla olkapäiden jälkeen heti hihoihin, mutta näin on helpompi säätää lankaa. Kun pari keskeneräistä valmistujaissukkaa on tehty, en neulo hetkeen mitään muuta kuin tätä.

Näissä projekteissa on ikivaa sekin, kun on "pakko" opetella jotakin uutta. Nyt vasta esimerkiksi perustin hommalle Ravelryssä ihan oman projektisivun. Kaikkeen sitä humanisti ryhtyy.

Lahja- ja tuliaissukkia


Talvella tavoittelin sitä, että nitkutan koko ajan tauoilla töissä sukkia - kyllä niille käyttäjiä löytyy. Ihan melkein onnistuin. Innostuin välissä Metsä kukkii -projektista (tauolla nyt), pääsin testaamaan yhtä sukkaohjetta (josta oma bloggaus aikanaan) sekä Suvi Simolan ohjetta. Niinpäs ei olekaan juurikaan kertynyt sukkavarastoa.

Nuo punaiset tapaukset ovat 2,5-koon puikoilla 4oikein, 2nurin -suosikillani pyöräytetyt. Punaisemmat ovat menossa ensi viikolla päiväkotiin, kun kuopus käy koulunsa 6-luokkalaisten tet-päivän tekemässä. Siellä on mm. kotijumalattaremme asemassa yhä oleva päiväkotitäti Susku, joka saa sukat. Hän on yksi niistä aikuisista, joiden osuminen lastemme elämään on ollut suuri onni.

Kirjavammat sukat kuskaan kesällä loma-asuntoomme. Talonväkeä on neljässä polvessa, naisia kolmessa polvessa. Eiköhän joku signora ne nappaa viileämpää talvea varten.


tiistai 2. toukokuuta 2017

Kevättä kutimissa ja hukassa

Kaikenlaisia keskeneräisiä sukkatekeleitä pyörii puikoilla ja nurkissa, työkassissa ja käsityökorissa. Ei meinaa maistua nitkuttaminen, kun oirehtivat sekä ranteet että toinen olkapää. Muutoin olisi erityisen tarpeen saada aikaiseksi jotakin valmista, edes sukkia. Taimitarhan pääsiäissukat sentään valmistuivat ajallaan.

Viime viikolla sentään kunnostauduin kurssittamaan itseäni Etelä-Hämeen Marttojen voileipäkakkukurssilla. Se oli virkistävää, innostavaa, rohkaisevaa! Niinpä vappuaatoksi väkersin pari kakkua, joista maltoin ottaa kuviakin. Tarttis vain tuo kamera tyhjentää...

Tänä vuonna on kevät tullut todella keikkuen. Vappuaattona maassa oli 5cm lunta, vappuna +15C ja aurinkoa. Joka-aamuinen väestönlaskuni on keskittynyt etsimään punarinnat, jotka ovat vielä selvinneet. Tänään orava alkoi tehdä pesää vaahteraamme. Lisäiloa toi uusi "pihablogi" Tertun tontilla jonne aion matkailla.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

10 erilaista nitkuttajaa

Jossakin ajankulutus- ja oheistoimintojen etsintähommissa törmäsin linkkiin, jonka takana on kymmenen erilaista neulojaa. Erityisen vapaasti suomennettuna meitä on ainakin seuraavanlaisia:

1.Aloittelija
-ensimmäisessä työssäsi on enemmän reikiä kuin sveitsiläisessä juustossa, mutta jostakin on alettava. Kutsu työtäsi pitsiksi ja kanna sitä ylpeydellä!

Oman ensimmäisen kutaleeni olen hävittänyt (harmi!), mutta lasteni ensimmäisiä teoksia yritän varjella. Harmikseni ei ainkaan täällä juuri neulota koulukäsitöissä.

2.Yhden tyylin taitaja
Tiedät vahvuutesi ja se on ainaoikein-neuleella neulottu huivi. Jokainen saa sellaisen, ja jos on oikein onnekas, ensi vuonna saa siihen sopivan päähineen.

3. Kama-addikti
Mitä väliä neulomisesta, mutta ne langat! Ja niiden ostaminen. Ja niiden piilottaminen kaikkialle asuntoon. Vierasvuoteen alla on vielä kolo, jonka voi täyttää.

4. Suunnittelija
 Sinulla on tarkat suunnitelmat kaikkien syntymäpäivistä, joululahjoista, häistä. Auttaisi tosi paljon, jos ihmiset kertoisivat sinulle, ennen kuin alkavat haaveilla vauvoista.

5.Lankahifistelijä
Vain 100% perulaista alpakkaa kiitos! Akryyliä on turha tyrkyttää sinulle!

6. Pikakiitäjä / Ylinopeusneuloja
Et edes tiedä, paljonko neulot, sillä neuleita valmistuukin niin nopeasti. Siinä ajassa, kun joku laatii kupin teetä, pyöräytät jo sukkaparin.

7. Neulojamies
Olisi hienoa tavata! Puhu hellästi hänelle, ettet säikytä tätä lahjakkuutta pois.

8.OOP-tyyppi
Ohje? Mikä ohje? Me muut neulojat olemme tietoisia (ja totta puhuen, mustasukkaisiakin) kyvystäsi neuloa ilman ohjetta.

9.Seuran vuoksi -neuloja
Oi miten ihanaa onkaan saada seuraa, ehkä kuppi teetä ja keksi tai jopa viinilasillinenkin! Kunpa et unohtaisi neulettasi.

10. Puolivälin neuloja
Sinulla on enemmän parittomia sukkia kuin huonokaan tanssia tarvitsisi. Ja niin monta villapuseroa ilman hihoja, että toivot villaliivien palaavan muotiin.

WIP knitter





 Alkuperäinen juttu ihanine kuvineen täällä:

 http://blog.loveknitting.com/the-10-types-of-knitters/?blog_page=/

maanantai 27. helmikuuta 2017

Niitä kuusia neulominen,

joiden juurella asunto. Taito-lehden uusimmassa numerossa haastettiin osallistumaan KAL-projektiin, jossa neuloa nitkutettaisiin kukin haluamansa värinen sirkka Könösen Metsä kukkii -neule. Toki alkuperäiset väripaketitkin olivat sallittuja.

Olen asunut elämäni ensimmäiset neljä vuotta Kuusimäki-nimisellä tontilla. Siellä, mummolan toisessa kerroksessa oli kotini, jonka ikkunasta näkyivät suurten kuusten rungot. Olin nimennyt kotimme Linnunpesäksi - tuolla nimellä kyseinen huone oli ainakin vuoteen 2008 saakka. Sitten muutimme samassa pihapiirissä omaksi tontikseen lohkotulle Kuusirinteelle, johon rakentui pikku hiljaa vanhempieni laatima koti. Pihapiirin suuret kuuset säilyivät ja tarjosivat oivallisia paikkoja mm. majanrakentamiseen.

Kun etsin puolisoni kanssa yhteistä kotia, päädyimme tontille, joka rajautuu kahdelta laidalta kuusiin. Kun meille astuu sisään, näkee olohuoneen ikkunasta sekä näistä kuusiriveistä toisen että todella korkeat kuuset naapurin tontin takaa. Osaltaan nuo puut vaikuttivat siihen, miksi päädyimme juuri tähän asuinpaikkaan.

Kun Taito kertoi KAL-projektistaan, aloin sitä haudutella. Sisareni lupasi auttaa värien kanssa. Jonnankin kanssa teimme jo treffit, mutta isä sai lievän aivoverenvuodon, josta on toipunut mainiosti, ja muutin suunnitelmia. Kun ajoin harmaana, sateisena helmikuun alun lauantaina katsomaan isää, päätin saada KUUSIpaidan. Niin minä juuri silloin hahmotin kuviota.

Nyt on langat valittu. Sisareni vaihtoi valmiista kokonaisuuksista tummemman valikoiman kaksi väriä terrakottaan ja kissankelloon. Mikäli olisimme tehneet suurempia muutoksia, olisi ehkä tarvittu jo koetilkkuja. Eilisessä lumisateessa kokonaisuus näytti mm. tältä:


Onneksi oli valmis pohja, jota muokata! Alla olevan hyllyn äärellä Tampereen Taito-shopissa olisi tullut ainakin äitiä ikävä!


Nyt sitten keritään, keritään...- kuten eräässä lapsuuteni mainoksessa. 17 vyyhtiä laadukasta villaa odottaa, mutta ensin on neulottava eräs elokuusta asti kesken ollut neuletakki ja saatava hiihtokisat päätökseen. Sitten vasta kirjoneuletta. Ja onhan tässä liki koko vuosi aikaa.

Pipopuuska

 Kun Laine ilmestyi loppu syksystä 2016, juutuin vastoin aiempaa kokemusta ensin pariin pipo-ohjeeseen. Niissä oli jotakin maagista kauneutta, jota oli päästävä kokeilemaan. Kokeilun aika olikin HETI, kun joululahjat oli neulottu ja paketoitu.

Harmaan version Jonna Hietalan mallista Cream neuloin itselleni. Lankoina Rowanin tweediä sekä Austermannin kid silkiä. Kuten kuvasta näkyy, joustinneuleen osuus ei ole aivan niin korkea kuin ohjeessa. Silmukoita olisi voinut olla hieman vähemmän, mutta toisaalta sain kerrankin pipon, joka ei kiristä.


Pikkuserkkuni on päässyt työnsä puolesta mm. Shetlantiin ja mukaan hänelläkin tarttuu lankoja. Sain sinapinkeltaista Jameson's double knitting -lankaa, johon yhdistin Austermannin kid silkiä. Malliksi em. Laine-lehdestä päätyi Marianne Isagerin Malene.

 Tykkäsin kovasti siitä, miten langat vaikuttivat toisiinsa. Ohje oli mainio, joutuisakin. Tosin seuraavalla kerralla tekisin joustinneuleeseen oikeat silmukat kiertäen, jolloin ne saisivat ryhtiä.


 Jostain olin aikoinani hommannut SMS Selectin Silk wool -lankaa. Ja jotta nurkista joskus jotain häviäisikin, pyöräytin vauhtiin päästyäni kaksi Cream-pipoa siitäkin. Kummitytöt saattavat saada nämä.

Kaunis, tyylikäs ja rento pipo! Tykkään!