perjantai 30. joulukuuta 2011

Ensi vuonna lupaan

- edelleen hallita häijysti kalenteria
- nauttia mukavien ihmisten seurasta! Se on parasta ennalta ehkäisyä ja hoitoa refluksieni hoitoon.
- muistaa kivat tekemiset
- olla ahnehtimatta liikaa hommia. Liika on nitkutusprojekteissakin liikaa.
- penkoa nurkissa olevia lankavarastoja tarkkaan ja luovalla silmällä. Juuri tehtyä Cascade220-tilaustahan ei lasketa, sillä se tulee odottamaan muuttumista joko Enon 60v- tai Isän 75v-neuleeksi... Lankakauppa Kuje http://www.lankakauppakuje.fi/  voi vaikka todistaa, että tilaus on tehty tämän vuoden puolella.

Ennen kaikkea lupaan olla itselleni armollisempi ja riidellä vähemmän itseni kanssa. Ihan varmasti LUPAAN.

Harmitonta, neulerikasta tulevaa vuotta!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Kaikki lähti kutimesta

Nyt kun tämä nykyinen "nettikotini" alkaa olla päälinjoiltaan askarreltu (toki työstän vielä mm. sillä, että lisään blogilinkkejä, kun hetki sitten vuodatus-palvelu kiukutteli), on avautumisen paikka.

Olin noin 6-vuotias, kun nuorempi serkkupoika osasi lukea. Tämäkös harmitti. Onneksi mummoistani hän, jolla oli enemmän aikaa käsitöille, Hilla-mummo opetti minut kutomaan. Oloni muuttui huomattavasti juhlavammaksi, sillä luonnollisestikaan tuo sukulaispoika ei hallinnut kutomisen jaloa taitoa. Reilut 30 vuotta olen puikkoja heilutellut milloin harvemmin, milloin ahkerammin. Nyt omat pilttini ovat jo pelottavan isoja - 6 ja 9 - ja minulla on aikaa istuskella lankain äärellä.

Koko muistini mittaisen ikäni olen pyrkinyt ottamaan aikaa itselleni mm. menemällä piiloon lukemaan ja suosikkipaikkani maailmassa on koti. Kiireessä kirkuvaan kalenteriini raivaan ajoin tyhjää, jotta lähipiirillänikin olisi mukavaa. Siksi suhtaudunkin tähän uuteen kotoilu/homing-trendiin hymähdellen. Ei mitään uutta minulle. Olisi vain pitänyt perustaa siihen erikoistunut konsulttitoimisto.

Ja kun toisilla Kaikki lähti lapasesta jo, sain juuri tämän kirjan. Olin sen tilannut heti lokakuussa itselleni, lykkäsin ukkoseni teosta hakemaan ja hautaamaan piiloon joulun verukkeella. Oli siinä ja siinä, sainko lahjaani. Herra V unohti opuksen. Joulupäivänä nyyhkytykseni keskeltä sain tunnustettua, mitä lahjaa kaipaan. Niinpä yhdessä sen sitten mieheni käyttämästä vakiopiilosta löysimme. IHANA kirja! Luen sen moneen kertaan. Poikamme ilmoitti, että Kuurankukka-lapaset äiti tarvii itselleen.

Kun kaikki lähti kutimesta, ovat mukana menossa  nykyään myös kamera, kirjat, kesäisin piha ja muut uudet-vanhat asiat. Niistä kaikista lisää ajallaan. Tervetuloa VillaHillaan!

Lankoja, kirjoja, kamera...

Kun niin moni asia kiinnostaa eikä osaa päättää, mihin syventyä, tulen raapineeksi montaa palstaa samaan aikaan. Niinpä päätin näistä jotain yhdistää ja nikkaroida uuden blogin, jossa tuumailen mahdollisimman montaa kiinnostukseni kohdetta. Laiskana Marttana en puunaa enkä jynssää, en laadi sen seitsemää sorttia pikkuleipiä tarjolle tai muutakaan hengästyttävää. Värkkään kaikenlaista, toivottavasti myös muidenkin iloksi.

Ehkä tämä tästä lutviutuu.