keskiviikko 22. helmikuuta 2012

V-vaivaa

Kaikenlaista v-alkuista liikkeellä. Kompuutterimme on ottanut tavakseen alkuvuodesta oireilun. Tänä vuonna vuorossa on näytönohjaimen aiheuttama vilkuttelu, välkyttely ja vipinä.

Minuun pamahti ilmeisesti virus - sen verran oireet tuntuvat influenssalta. Mitenkään ei innostaisi olla ajan hermolla, mutta kummasti vetää sohva puoleensa. Pää humisee ja joka paikkaa särkee. Edes lankojen järjestely ei innosta. Nettikauppoihin en uskalla kurkistaa, sillä olen edesvastuuttomassa tilassa.

V-liivikin valmistui vihdoin. Ei myöhästynyt ristiäisistä kuin viikon, mutta eipä jr vaatteetta joutunut juhlimaan.


Salama, kuvankäsittely ym. tekosyyt saavat saman langan näyttämään ihan eriväriseltä. Hento vaaleansininen lienee livenä tuo. Malli omasta päästä, samoin silmukkamäärät ja muut säädöt. Paikoin täytyisi säätääkin uusiksi. Takakappale on sileä - palkitsin sillä itseni, kun olin etukappaleen ajan keskittynyt vinoiluun.

Valmistumista viivytti mm. monipuolinen silppuaminen, jota harrastimme eräänä viikonloppuna. Olohuoneen pöytä näytti tältä:


Valmistakin syntyi. Teimme keot kortteja, kukin eri tyylisiä ja eri tarpeisiin.

Koulun virkkaustyöt lienevät yksi klassisista esimerkeistä, kun ihmiset muistelevat käsityöuraansa. Kolmasluokkalaisemme sai virkata kellotaulun, joka tärkättiin ja johon liitettiin koneisto. Nyt olohuoneemme aikamittarimme onkin tavallista tärkeämpi.


Huivien pykääminen jatkuu, menossa talven neljäs. Tajusin sen kohdalla, että ihan yhtä lailla vuosi sitten viuhdoin huivien kanssa. Onko tammikuussa jotakin, jonka vuoksi on oltava helppojakin hommia? Ja sitten ne virallisesti vireillä olevien valmistuminen viipyy...

torstai 2. helmikuuta 2012

Vainotaanko?

Jonkin lajin salaliittoa olen alkanut epäillä, sillä houkuttelevia neuleohjeita tuuppaa näkyville vallan runsaasti. Esimerkiksi tänään kotiutuneessa Suuri Käsityö -lehdessä oli virkattuja runebergintorttuja ja ohjeita Debbie Blissin muhkeasta ja houkuttavasta Paloma-langasta.

Sitten paahdoin Siwaan. Eikös kassa vierelle oltu aseteltu Novitan mohairia kauniisiin riveihin. Ja kun kotiuduin, väitti uupunut pakkasmittarimme -40C. Taisi liioitella vain puolet.

Mutta jotenkin taas tuntuu siltä, että pitäisi olla jo kiiruusti puikoilla paksu villaneule ja vihdoin itselleni. Samaa narisin vuosi sitten. Mutta miksei sitä paksua villaneuletta voi sitten alkaa jo syksyllä? Ennen kuin saan langat nurkkiini jostakin ja ohjeen ihmeteltyä, ollaan jo hiihtolomassa ja kevyemmissä pakkasissa. Ja sitten onkin jo melkein kevät ja keväiset ajatukset.

Joten tarttukaamme kirjaan:
 Honkasalon Kotikutoista on ilmestynyt jo jokunen aika sitten, mutta sen voi lukea koska vaan, vaikkapa pakkasta paossa peiton alla. Tai lukea pätkissä lämpimän juoman äärellä.

Monenlaisita käsitöistä nauttiva ja mm. paljon ompeleva Honkasalo esittelee mielenkiintoisia yksityiskohtia eri työtavoista ja kertoilee mukavasti historiaakin. Tekstissä on myös vinkkejä eri blogeihin, joista en kaikkia ole vielä uskaltanut kurkistaa.