maanantai 18. kesäkuuta 2012

Revontulia kesäkuussa

Mytty, joka lepäsi Maritan kuvaamana näppiksellä, pääsi pingotukseen ja sitten pihalle.




Regian ohut huivilanka, jonka ostin ainakin vuosi sitten ja jonka vyötteen yms. olen sujuvasti arkistoinut iäisyyteen, taipui hyvin Revontuleksi. Korkeudeksi tuli noin 75cm, leveyttä en mitannut.

Nyt olen nitkutellut muita keskeneräisiä töitä vähemmäksi ja lankakaupat olen kiertänyt kaukaa, vaikka kävin lauantaina oikein Helsingissä asti. Ei kai ole kansantaloudellisesti oikein viisasta moinen ostoklakko, mutta kun kotiin ei mahdu enempää lankoja.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

KIP - kilkuttelen ihmisissä puikkoja -päivänä

Valistuneemmat neulojat julkineulovat ympäri maailmaa hengenheimolaistensa kanssa. Minä en vielä hallitse olennaisia päivämääriä niin hyvin, että olisin kylillä kutomassa. Sen sijaan istun tietotekniikka-koulutuksessa lähinnä yleishenkilönä.

Mutta kudin on mukana! Ohutta Regiaa muuntumassa hitaasti Revontuli-huiviksi. Kamera taas on matkalta Korkeasaareen, Korkeasaareen... Eikä puhelimen kamerasta siirry mikään. Mutta kurssilainen auttoi pulassa. Saan kuvan kyllä.

KIP-päivä on huippu! Jatkuu kotona ja taitaa muuttua viikonlopuksi.

15.6. jatkuu:


Pekkarisen Marita kuvasi - hän kun kuljettaa taitavana kuvaajana kameraansa uutterasti joka paikkaan.  Nyt huivi on pingotuksessa ja näytti ainakin nuppineulojen avulla Revontulelta.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kolmas kerta toden sanoo

Enoni rouva - yksi sukumme sankareista - täytti tasavuosia. Sain päähäni laatia hänelle neuletakin, jotta aina ei lämmin suhtautuminen häneen jäisi vain ajatuksiksi.

Maatalon tyttärelle yritin viljantähkiä. Tein gallupin, jonka mukaan ne näyttivät ruutuikkunoilta (äiti), liikennevaloilta (isä), muuten vain rei'iltä (siskoni) ja kalanperkausraudalta (minä). Purkasin raivoipäisesti enkä edes tajunnut kuvata arvoitukseksi tekelettä.

Paniikissa hiihtolomalla kotikyläni vähäisille lankahyllyille. Tuli yhdistelmä, joka ei tuntunut Sankarille sopivalta. Tämä koepala (noin puoli etukappaletta) odottaa aikoja parempia, jolloin pykään sen valmiiksi tyttärelleni, ehkä.

Kun kasvaa paniikki, kasvaa puikkokokokin. Yhdistin alkuperäiseen lankaan luonnonvalkeaa muinaista Cottonellaa.


Nivelsärkyjen, puutarhan penkomisen ja kaikkien muiden verukkeiden vuoksi takin osat olivat pussissa pitkään. Sitten sain ne kiinni toisiinsa, hain Wetteriltä nappeja ja viimein kokosin loppuun. Ja vain kaksi kuukautta myöhässä, viime lauantain kalseassa kelissä Sankari sai lämmikettä. Ihan peruspalttoo: sileää, reunoissa ainaoikeaa, hieman kavennusta.






Mm. tuon ylläolevan syy, ettei muka ehdi nitkuttaa... Kesähommina olisi jokunen sukka ja Enolle villapaita. Onneksi vielä on kesää jäljellä :)