tiistai 12. helmikuuta 2013

Tuunataan Lipton Yellowta

Juupajuu, muka kiireitä eikä mitään valmistu. Vakiselitys sille, kun liian monta keskeneräistä nitkutusta puikoilla? Paperia olen silpunnut taas, kun yritän päästä skräppäämisen juoneen kiinni. Ja kun haluan tehdä jotain lasten kanssa, on leimaus-paperi-sakset -linja aika usein toimiva veto.Yhdessä teimme Iskälle teepurkin odottamaan ystävänpäivää. Toisin sanoen:

kasa Lipton Yellow -pusseja, jotka kuorittiin  pois kääreistään, kasa erilaisita papereista leikkurilla leikeltyjä lappuja, kasa kyniä, kaksipuoleista teippiä, tarroja, koristeita....


Ja sitten oli kivaa! Lasten kirjoittamissa lapuissa lukee mm. "Soitan Mummulle!" (tyttären ja isän keskinäistä...) ja "Muumihumppa soi..." (isän kestokappale kaikkiin maailman murheisiin). Minäkin koristelin:







Ja koska perjantai-iltanakaan ei voinut tehdä mitään, ajattelin ystäviä ja heidän matka-aiettaan:

Niinpä eivät sitten etene

Äidin tilaama liivi, vihreä niskalenkki, uusu Ugh-viritys eikä työkaverin tilaamat neljä paria mustia sukkia. Etenkään kun uusin Novita tuli lainaksi naapurilta ja neiti näki sen.


No oliko tässä sitten mitään uutta? Ei! Kevättä puskee, kun uusia hommia on virityksellään koko ajan. Haluan nähdä sen hyvänä asiana!