keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulupuu on koristettu,

sukkasia ripustettu onpi kuusen oksille.





Syksyn mittaan moni neulisti paahtanee sukkia pukinkonttiin. Niin minäkin olen yrittänyt. Ihan kaikkia en saanut kuvaukseen mennessä valmiiksi, mutta suurin osa pääsi hetkeksi kuusen oksille. Siellä keikkuu kummipojan, veljensä ja äitinsä sukat, kummitytön synttärisukat, kummitätini ja enoni sukat, ystäväperheen isännän sukat...

Ja lisää saisi tehdä, jos ehtisi. Nyt vain tuntuu iskeneen allergia moiseen hommaan.

Ja siksi tai siitä huolimatta nappasin listalle joulukalenterisukat  http://missaneuloimmekerran.blogspot.fi/ -blogista.

Tänään aloin taivastella, kun ei kantapäästä puhuta mitään. Kaivoin viime vuoden vastaavan kalenterin ja löysin tarkat ohjeet kantapään sijoittamiselle. Purkuun meni neljän päivän raidat, mutta tuli merkit kantapäille.

Tämänvuotisessa sukassa on tekijöiden toimesta tarjolla ihania kirjoneuleraitoja - tänään kiinailaista horoskooppia, taannoin supersankaria. Minun jämälankalootani on sen verran ankeutunut kuluneen vuoden aikana, että olen joutunut tulkitsemaan, oikomaan ym käsittelemään monenkin päivän raitaohjeita. Olisi aikanaan pitänyt marinoida langanloppuja... Kaikkea kuitenkin aikanaan tarvitaan.

Tänään sukissa tilanne yllä oleva. Varpaista varteen -idea ei hassumpi ja tulee tässä opeteltua. Helppo tehdä ainakin silloin, kun sovitusta varten kinttu käsillä. Joulun välipäivinä kantapäät ym viimeisteily. Taidan pitää nämä itse.

Ja kyllä niiiiiin odotan kevättä, että nämä salaman vääristämät värit saa kohdalleen.

Mukikukkia


Vaikka kovin on haastava tuo suhteeni virkkuukoukkuun, yritin taas kehittää luonnettani, kun joulukukkasiksi päätin tehdä mukikukkasia.

Aina niin lumoava afrikankukka-malli palveli kauniisti ja kiltisti. Muutin sitä vain sen verran, että jätin viimeisen pylväskerroksen tekemättä. Koukkuna oli 5-kokoinen koukku, jonka mukaan sitten kaivelin lankalaatikoita. Kuvassa oleva muki on Teeman perusmuki-kokoa, joten siitä voi mittailla valmiin kukkasen laajuutta.

Näiti oli kiva tehdä! nuorisollakin ilmeni näkemyksiä, miten punaista ja valkoista vuorotellaan, kenelle minkäkinlaiset kukkaset menevät ja millaisia pitäisi tehdä kotiin.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Dropsin joulukalenteri 2014

http://www.garnstudio.com/christmas-calendar.php?cid=11


Vaikka kuinka yrittäisin, tuosta aukenee vain yksi luukku kerrallaan.

Kovasti houkuttaisi heittäää sukankutimet nurkkaan ja keskittyä kalenteriin...



torstai 27. marraskuuta 2014

Arkistojen aarteita: neulojan kymmenen käskyä

Illalla on naapurin rouvan - Neuleharppu-kollegani - kanssa aatteen merkeissä treffit. Niinpä kaivelin yhteistä blogiamme (joka ollut aikalisällä kolmisen vuotta) ja sieltä löysin käskyt. Alun perin olin löytänyt ne http://harmaavillatakki.blogspot.fi/ -blogista.


Tina Heesin kirjoittama "Neulojan kymmenen käskyä" (Die zehn Strickgebote) muistutti osuvasti neulomisen peruasioista. Ohessa kyseiset käskyt tiivistetyssä muodossa.

Käsky 1. Käytä aina parasta saatavilla olevaa materiaalia. Elämä on liian lyhyt neuloa huonolaatuisilla langoilla.

Käsky 2. Käytä aina koko osaamisesi ja kaikki mahdollinen huolellisuutesi tekeillä olevaan työhösi. Virheen, jonka ajattelit olevan niin pieni, ettei kukaan huomaa sitä, näet valmiissa työssä vuosikausien ajan.

Käsky 3. Neulo vain sellaisille ihmisille, jotka todella arvostavat osaamistasi ja näkemääsi vaivaa.

Käsky 4. Ole avulias kanssaneulojia kohtaan ja jaa tietoasi runsaskätisesti.

Käsky 5. Välitä upeasta harrastuksesta saamasi ilo mahdollisimman monelle.

Käsky 6. Älä anna kenenkään tuottaa sinulle huonoa omaatuntoa harrastuksesi takia. On yksin sinun asiasi, kuinka paljon uhraat neulomiselle aikaa, kuinka monta projektia sinulla on kerralla kesken tai kuinka paljon hamstraat villaa.

Käsky 7. Mallitilkut eivät ole turhaa ajanhaaskausta eivätkä ohjeet ehdottomia lakeja. Voit muuttaa mallia juuria haluamallasi tavalla, kunhan et syytä ohjeen alkuperäistä suunnittelijaa sovelluksesi mahdollisesta epäonnistumiesta.

Käsky 8. Kohtaa neulojan piinat levollisesti: Solmut vyyhdissä ja ohjeissa ilmenevät virheet vain koettelevat sinua ja vahvistavat luonnettasi.

Käsky 9. Kunnioita tekijänoikeutta. Muiden työt saavat toki inspiroida, mutta älä väitä muiden malleja omiksesi.

Käsky 10. Ole tiedonjanoinen ja rohkea. Älä epäröi kokeilla uusia tekniikoita vain siksi, että olet aina tehnyt asiat tietyllä tavalla. Neulominen on elämänpituinen matka, ja jos aina kulkee samoja reittejä, menettää monia kauniita paikkoja.

Näillä mennään! Tai ainakin yritetään.

Haaveissa vainko?

joululimpuyn mausteista tärkein: kumina

 Viime vuonna jouluhommien äärellä keksin, etä tehdään niistäkin harrastus. Koska tykkään leipoa, kokeilla joskus jopa uusia ohjeita, valokuvata ja nykertää tekstin ja kuvan kanssa, iski idealla (kuten Joulukalenterin Tonttu Toljander sanoisi): koostanpa niistä kaikista kirjasen.

Josko sitten lapsille Ifolor- tai vastaavaa tasoa oleva joulukuvakirja, jossa myös ohjeet esillä oleviin leipomuksiin. Ikään kuin äidin perintönä ;)  Kummilapset taidan säästää moiselta läpyskältä.

Viime vuonna napsin jo joitain kuvia. Perfektionistille kova paikka, kun kotikeittiötämme ja kameravarusteluamme ei saa keittokirjastudiotasolle. Tänään testasin piparkakun makuisten muffinssien ohjeen (se, joka vilisee nyt Dr.Oetkerin mainoksissa kuvalehdissä). Seuraavan testiversion taikina tehdään toisin, päällys pysyy samana. Kuviakin otin, vaikka leipomukset olivatkin minun koristelemiani.

Eilen käytiin keskustelu neidin kanssa. Meinaan kokeilla ystäväni suvun piparireseptiä. Se taas ei passaa nirso-prinsessalle. Olkoon sitten ilman pipperkaakkuja. Yli 20 vuotta käytössä ollut loistava Lucian piparkakut -nimellä serkulta saatu resepti on takuu varma, mutta vaihtelu...



tiistai 25. marraskuuta 2014

Kohta saadaan availla joulukalentereita

Kiitos töihin tulleen Taito-lehden, löysin mm. uuden blogin seurattavaksi:

http://missaneuloimmekerran.blogspot.fi/

Tässä blogissa on ollut jo kahtena jouluna joulukalenterina sukkapari, joka etenee noudattamalla päivittäin tulevia ohjeita. Odotan jo. Tekisi mieleni ottaa varaslähtö ja neuloa aloitukset sukkiin - kun 1. ja 2.12. on illat harrastuksille (lapsen ja omalle) varattuja.

Toinen kalenteri, jota olen seurannut aiemminkin, löytyy tietenkin Dropsilta. Tänään sivuilla Joulupaja, johon tuo linkki vie.

http://www.garnstudio.com/christmas-workshop.php?cid=11

Vaikka olenkin joulunautiskelija, havahdun aina siihen, että alan liian myöhään, saan liian myöhään muka älyttömän hyviä, täysin korvaamattomia ideoita. Miksei niitä voi pamahtaa kuulaan vaikka jo maaliskuussa? Ehkä tuota Dropsin pajaa voisi kurkkia ensi vuonna jo hieman aiemmin kuin tänä vuonna.


tiistai 18. marraskuuta 2014

Minna Canthin huivi - ihan pakko tehdä!

Nettiseikkailulla törmäsin ohjeeseen nimeltä Minna Canthin huivi. Jahtasin siihen ohjeen

http://tiuhaantahtiin.blogspot.fi/2008/05/minna-canth-huivi.html

joka on tuossa linkissä muistini virkistykseksi ja tulostamisen (toistaiseksi) välttämiseksi. Näyttäisi olevan todellinen vilukissan unelma - iso ja lämmin.

Jämälankojen tuhlaamiseen, loppusijoittamiseenkin taipuu oikein mainiosti ja mahdollistaa vaikka millaiset väri-iloittelut. Alan lämmetä tälle ohjeelle.

Minna Canthille olen lämmennyt aina! Huikea nainen - taisteli monenlaisia vääryyksiä vastaan vaarantaen mm. ystävyyssuhteensa.

"Kaikkea muuta, muttei puolikuollutta elämää" - jos en aivan pieleen muista.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Äitiyttä, ystävyyttä, vallankäyttöä


Kun aikanaan ryhdyin pitämään tätä VillaHilla-blogiani, kuvittelin nitkutusteni sekaan liittäväni myös tuumintoja lukemistani kirjoista. Moiseen ryhdyinkin vasta tänä kesänä, kun olen ainakin ajatuksen tasolla remontoinut monia asioita arjessani.

Tulen lukeneeksi enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia teoksia tällä hetkellä. Useimmiten aikaa lukemiseen on liian vähän enkä meinaa löytää luettavaa. Mutta toisin on ollut viime viikkoina.

Paula Havasteen Tuulen vihat vie Kerten mukana 1100-luvun Suomeen, aikaan jolloin oman muinaisen uskontomme sekaan aletaan tuoda kristinuskoa. Arkisia koetelmuksia, ihmissuhteita ja historiallisia faktoja suvuvasti kirjoitettuna hyvin tehtyjen pohjatöiden jälkeen - oikein oli elämyksellinen aikamatka, jonka seuraavaa etappia odotan jo.


Nina Hakalahden Sydänystäviä kertoo Minnasta ja Kaisasta, jotka ovat olleet hiekkalaatikolta tähän päivään parhaat ystävät. Kaisa on näyttänyt tietä Minna tullessa mukana. Mutta kauanko Minna haluaa enää kuulua heidän kahden ikuisesti olemassa olevaan kerhoon?

Luin romaanin yhdellä ahmaisulla. Teksti oli vetävää ja viihteen lisäksi tarjosi mietittävääkin. Yläkouluikäisten nuorten vanhemmille löytynee tarttumakohtia, omaa olemustaan miettiville samoin. Millaista valtaa ystävyyssuhteessa voi käyttää?

Ainakin toistaiseksi kollegoitteni kanssa saimme lystiä, kun meidän kolmikolla on samoja nimiä kuin kirjassa ja vaihtelemme monisteita jatkuvasti. Mutta ehkä hekin kirjan luettuaan ottavat eron Kaisasta..





Hyytävin, kaunein, raastavin ja lämmittävin romaani pitkään aikaan kohdallani on Mila Teräksen Harmaat enkelit. Rakas isoäiti on lähellä loppuaan. Hänen luokseen tullaan Turkista oman tyttären kanssa. Asunnoksi järjestyy mummola, josta löytyy äidin keittokirja. Ikävä, huoli, oman äitiyden ja äidin vallan pohdiskelu ja toisaalta esimerkiksi kauniisti kuvatut hetket isoäidin vuoteen äärellä aiheuttivat runsaasti ajatusmyrskyjä.

Lukiessani aion piirtää marginaaliin huuhtomerkkejä moneen kohtaan, mutta maltoin. Seuraava lukija ajatelkoon omat marginaalimerkintänsä itse. Mutta kun tämä kirja kiertää lainasta takaisin, luen uudestaan poimiakseni talteen ne ankarimmat pohdinnat. 

Tähän romaaniin kuuluu myös isoäidin muistot sota-ajalta, mutta ne jäivät omassa lukukokemuksessani sivuseikoiksi. Mausteina toki niissä rovasti Loimaranta ja kunnanlääkäri Tuominen - henkilöt, jotka ovat olleet omien isovanhempieni ja vanhempieni elämässä oikeasti.

Seuraavaksi lienee tietokirjan vuoro, jotta tarinat alkavat asettua.

maanantai 20. lokakuuta 2014

SUKKASULKEISIA RIITTÄÄ

Jostain syystä viime kuukausina päähommana on ollut tehdä sukkia (vaikka kaksi edellistä juttua onkin aivan muusta). Eilen laskin, mikä on joulua ajatellen sukkatilanne. Lopputulos oli pelottava. Aikoinaan kuvittelin ratkovani helposti joulu- ym. kukkaset sukkasilla. Nyt olen toista mieltä. Niin kuin ennenkin tähän aikaan vuodesta...

Kesän ja alkusyksyn aikana tein sukkia monesta syystä.

 Yllä olevat lähetin surukukkien sijaan. Toivottavasti lämmittävät. Niissä 4o,2n-kuviota ja muistaakseni 15. kerroksen aiheuttama palmikkokierre.

Perussukka on onneksi ilosukka. Nallen Taika on innostanut monenlaiseen värkkäämiseen. Keväällä laimentelin sitä punaisen-keltaisen-vihreän-jne kirjavaa Taikaa yksiin sukkiin punaisella, toisiin vihreällä. Nyt harmaankirjavan Taian laimenus menossa. Sini-turkoosiin tein mm. palmikon toiseen reunaan (ja sukan parissa palmikko on eri reunassa).


Regian neon-langoista aloin vääntää sukkia kummilapselle. Työkaveri näki sen ja kysyi, josko sukittaisin perheensä. Homma tuli eilen valmiiksi.

Ja nyt sitten niitä joulusukkia. Miksi ei tätäkään hommaa voisi aloittaa ajoissa?

Lopun alkua - vaihteeksi viltti.

Liian monta vuotta olen julistanut olevani langanostokiellossa, mutta siitä huolimatta ei meinaa varastot huveta. Yksi konsti tuhota nurkkiin kertyneitä keriä, jämiä ja loppueriä on tietenkin viltti.

Puikoiksi otin 4,5-koon lyhyet kepit, langan paksuudesta riippuen silmukoita oli 28-32. Neuloin noin 20cm levyisiä ja korkuisia ruutuja kolmen ruudun pötköiksi, joiden reunoihin nitkuttelin valmiiksi aina oikeaa parin silmukkan verran.


Lankoina oli suunnilleen kaikkea nurkista löytyvää. Ohuita sukkalankoja kaksinkertaisena, yhden ruudun kokoisia nykämiä, läpi viltin riittäviä keriä. Paloja tein kaiken kaikkiaan 18, jotta viltistä tuli reilun kokoinen - yhdelle. Vaikka tämän piti olla vain ohimennen hoidettava siivous, olikin palasten miettiminen koukuttavaa.


Neuletakki pitkän kaavan mukaan

Olipa kerran paniikki synnyttää sukulaisnaisihmisele neuletakki. Ei iskenyt idealla eikä millään muullakaan. Hain mm. yksiväristä ja kirjavaa lankaa, joita neuloin 1/3 etukappaleen verran. Ei tullut hyvä eikä innostava alku lahjan saajaa ajatellen. Lyttäsin langat laatikkoon ja annoin olla.


Kaksi vuotta myöhemmin päätin kyhätä näistä langoista prinsessallemme takin. Kuvittelin huomioineeni kasvunvarat ja muut tärkeät, mutta ei ihan niin mennytkään. Hihoista olisi voinut äitee pidemmätkin neuloa.

Tai sitten moinen johtui vain siitä, että osien yhteen liittäminen ja nappien ompelu odotutti itseään noin kolme kuukautta.


Onneksi sain koko hoidon valmiiksi kesällä, jolloin kuvattunakin tuo kirjavan langan kilpailu yksivärisen kanssa näkyy parhaiten. Puikkoina oli 4-koon kepakot, ohje summanmutikkaa, pintaneule sileää, helmoissa, hihansuissa ja kauluksessa aina oikeaa.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pitkästä aikaa nuortenkirjoja

Nitkuttelun lomassa lukeminen jatkuu. Pitkästä aikaa hyvillä mielin, sillä käsiini on osunut virkistäviä lukukokemuksia. Järisyttävin on ollut Kissani Jugoslavia - pojan ja äidin selviämistarina sekä omasta elämästään että Jugoslavia-vainaan albaanien kohtelusta. Meni luihin, virkisti kielellisesti, yllätti. Asetti paineita esikoiskirjailijalle.

Nuortenkirjoja en ole vuosiin lukenut - en oikein koe kuuluvani kohderyhmään. Halusin kuitenkin Hämeen Sanomain arvostelu-urakkaan Riina Katajavuoren uusimman Wenla Männistö -romaaniin. Varttuneempi väki osannee jo nimen perusteella yhdistää Wenlan seitsemään jukolalaiseen veljekseen. Tälläpä kirjailija leikkiikin, siirtää neidon ja pojat nykyaikaan ja antaa mennä. Kohelletaan, kasvetaan ja sovitaan. Lukukokemus oli lystikäs. Toki haluaisin tietää, mitä romaanista saa irti lukija, jolle pohjateksti ei ole tuttu. Luulenpa, että mainion tarinan ja kenties aavistuksenomaisen uteliaisuuden alkuperäistekstiä kohtaan.

Uusin tuttavuus on Tähtiin kirjoitettu virhe, jossa päähenkilönä on 16-vuotias kilpirauhassyöpää sairastava tyttö. Syöpä, vertaistukiryhmä, hoitokokeilut, sairastavat ystävät - näistä voisi syntyä ankea tarina. Huumorin, veikeän kerronnan, ystävyyden, oivallusten myötä romaani on kaikkea muuta kuin ankea. Annoin neiti-ihmisemmekin, 12v, lukea tämän. Mutta koska nautin kirjan lukemisesta niin paljon, en halua nähdä siitä tehtyä elokuvaa.

Puikoilla kolmas pari neon-väreissä hehkuvia sukkia. Joulupaniikkikin nousee jo, kun meinaa olla taas liian monta hommaa haaveena. Normaalitila siis.

tiistai 5. elokuuta 2014

Kyllä niin mieleni pahoitin

Kovalla tohinalla lähetin pari viikkoa sitten esikoisemme kirjakauppaan noutamaan Kyrön uusinta romaania, jossa Mielensäpahoittaja mm. organisoi omia hautajaisiaan, askaroi kirstuaan ja hoivaa emäntäänsä maailman pöllöyksien ruotimisen ohessa.

Onhan siinä olennaista henkeä Mielensäpahoittajasta. Onhan siinä kyröläistä huumoria. Sisällön puoleen ei varmaankaan aiheuta pettymyksiä.

Mutta. Kun sattuu tuo pilkunnuuskinta kuulumaan päivätyöhön, iski niin ikävästi silmään viimeistelemätön kieliasu. Ja kun luin romaania ääneen vanhemmilleni, haittasi se harrastusta kovasti.

Että kyllä en ymmärrä, miksi viimeistelemätön työ päästetään kauppaan priiman hinnalla.



Onneksi olenkin enemmän nitkuttanut kuin lukenut viime aikoina. Pääosin sukkia. Kunhan vaan kuvienkin kanssa ehtisi jonkun kutaleen tänne muistiin siirtämään. Toinen rentoutus on ollut pastakone, jolla pari kertaa olen veivannut tuorepastaa. Nam! Helppoa!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Reissua varten varastoon

Kun olen jo päättänyt, mikä kudin lähtee matkalle mukaan (siis sellainen, johon käy lentokoneturvalliset puikot - voi HUOH!), aloin etsiä täsmäkarttoja. Aikani raavittua nuppia tulin siihen tulokseen, etten tulosta. Nappaan linkit tänne. Testaan siis tällaista matkaajan apuneuvoa.

väliaikaiskoti: Foiano della Chiana


Sienan keskusta

Montalcino

Pienza

Montepulciano

Cortona - jossa pakko nähdä etruskien aikaansaannoksia sekä laukkukauppa.

Lankakaupat hakuun seuraavaksi :)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Ei pöllömpää

Eilen näin jossakin naamakirjan nitkutusryhmässä pöllösukat. TAHTOO kans! Itelle! Tänä kesänä! Hetimelkeinjustiinsanyt!

Ohjeeseen linkki jemmaan tänne:

http://miiarebekka.blogspot.fi/2013/07/polloja-pollojen-peraan.html?m=1

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kesähaaveita

 Ihan kohta on kesä. Tai täällä eteläisessä Hämeessä on hikoiltu jo tämä viikko, maanantaina auton mittarissa parhaimmillaan oli +30C.

Kesälle olen kovasti haaveillut mm. seuraavia hommia:
-blogin siivousta ja sisustamista
- maaliskuussa valmistuneen neuletakin kokoamista
- jämälankaviltin loppuun saattaminen. Paloista 66% valmista (ellen sitten suurenna peittoa)
- pari paria sukkia muuten vaan jemmaan
- joko Siskolle neule tai itelle neuletakki

Mutta kun välillä tuntuu tältä:

Ei siis voisi vähempää nitkuttaminen kiinnostaa. Mutta onneksi se on ollut ohimenevä!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Tunnustus

Oli sitten ihan pakko uusiakin lankoja lomalla hommata. Ainakin kolme veruketta: emme matkailleet, keväisin kuuluu päivittää kaappeja ja ovat niin ihania.




Syyllinen näihin on Lankakauppa Sentikka, jonka nettisivuilta langat valitsin eräänä sunnuntaina. Postissa nämä olivat seuraavana tiistaina. Vikkelää. Neiti varasi jo sähäkimmän sukikseen.

http://www.sentikka.fi/

Olympia-huumaa

Koska olympialaiset koitokset tulivat päivätöisen ja iltaunisen kantilta lähes parhaaseen mahdolliseen aikaan, oli tavoitteeni korkealla: tehdä vain tiettyjä juttuja, jotta tulisi testattua, paljonko kisakunto kestää.

No eipä mennyt niin. Poukkoilin hommasta toiseen. Kokousaikaan oli huivityömaata, lapsen neuletakki eteni Mummulassa, tilkkuviltti lähti käyntiin lätkän välierien aikaan.

Varusteista tämä ei kuitenkaan ollut kiinni. Pyöräytin itselleni 2 o, 2 n -pipon jo ennen kisoja:



Lankana Jannea kaksinkerroin, puikot koko 5. Lähdössä silmukoita 80. Liput olisi pitänyt tai ainakin voinut tehdä ohuemmalla langalla, mutta halusin oikeian sinisen.

Koska lankaa oli runsaasti (varasin 3 kerää, meni 2), tein piposta myös Smurffi-malliin venyvän. Siinäkin muodossa on lippu.




Tyttäremme tykkää huiveista. Kisojen aikaan puikkoilin Novitan Batikista 36 silmukalla niin pitkän huivin kuin kahdesta kerästä tulee. Pintaneule on huivisuosikkejani: naapurin Rouvan ajattelema oikealla puolella kaikki oikein, nurjalla 2 o, 2n -malliin.


Ikuisia jämälankahankkeita

Olen jo usean vuoden pyrkinyt vähentämään myös nurkkiimme ihan itsestään kertyneitä keriä. Sitä siis taas tämän ns. talven tuoksinassa. Ensiksi kyhäelin viluiselle kummilapselle UGH-viitan (joita tehty jo pari ennenkin) sinisävyisestä Purosta sekä sekalaisista sinisen lopuista:


Nyt tarttisi vain päätellä ja koota. Tylsää. Seuraavat UGH-hankkeet jo tilauksessa, mutta toteutukseen menevät syksyllä. Sen verran lämmin tuo viltti on.

Edesmenneen hiihtoloman alla päätin siivota keon valkoisen, harmaan ja viininpunaisen sävyisiä lankoja pois nurkista muuttamalla ne tilkkuviltiksi. Noin 20cmx20cm -ruutuja kolme pötköön ja sitten joskus joku yhdistelemään nämä pötköt. Tavoitteena noin 120cmx180cm välly. Väliaikatilanne alkuviikosta:



torstai 6. helmikuuta 2014

MUISTIIN!

Ja mielellään tekoon kans!

Pääsin pitkästä aikaa mukaan aina niin ihanien, hersyvien, monitaitoisten Tuomelan Marttojen Kässäpiiriin. Sieltä vinkiksi tarttui pari sukanvarsimallia. Varmuuden vuoksi haen ne tänne talteen.

Ensimmäinen kulkee ainakin nimellä broken seed stitch. Tämä linkkivinkki on Kuunliljapihani-blogiin, joka lumoaa monin tavoin:

http://kuunliljapihani.blogspot.fi/2012/07/broken-seed-stitch.html   Kannattaa kurkata!


Toinen pintaneule on kuulemani mukaan kuplaneule. Joissakin nettiselailuissani puhuttiin purettavista silmukoista, mutta teho-Martta, jonka työtä seurasin, hoiti homman nostamalla silmukoita. Mitäs sitä tehtyä purkamaan! Alla olevassa linkissä myös videovinkki.

http://lankapirtin.blogspot.fi/2013/10/vielakin-kuplii.html


lauantai 25. tammikuuta 2014

Pakkaspäivinä

Saatiinpa tämäkin talvi tuntumaan talvelta, kun tämän viikon ovat mittarin luvut Etelä-Suomessa valuneet reippaasti miinuksen puolelle. Sattumalta puikoilla työn alla on kolmas UGH-pontso. Tällä kertaa sinisävyinen ja menossa jemmaan. Sitä on noin metrin verran neulottuna ja siten sopivasti lämmittämässä.

Toisen UGHin aloin noin vuosi sitten. Oli sopivasti ajattelemalleni henkilölle vielä Puroa saatavilla. Vaikka en Puroa olekaan käyttänyt huovuttamiseen ja vaikka minua ärsyttää sen nyöhääntyminen, jäin kaipaamaan tätä lankaa. Täyttä villaa, pehmeä, möyheä lanka, jossa useimmiten sytyttävät värit.


Kesälle se sitten muiden hommien lomassa valmistui. Silloin tarkeni kuvatakin.






Ja jos kohta alkaisin, saisin lapsille seuraavaksi talveksi villatakit valmiiksi. Mutta kun sitä ja tätä ja tuokin lanka eikun tämäkin ohje ja sitten tuolle tärkeälle tämä neule.... Sain sentään ennen Olympialaisia Suomi-piponi valmiiksi. Kuvaaminen aikeissa.