keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pitkästä aikaa nuortenkirjoja

Nitkuttelun lomassa lukeminen jatkuu. Pitkästä aikaa hyvillä mielin, sillä käsiini on osunut virkistäviä lukukokemuksia. Järisyttävin on ollut Kissani Jugoslavia - pojan ja äidin selviämistarina sekä omasta elämästään että Jugoslavia-vainaan albaanien kohtelusta. Meni luihin, virkisti kielellisesti, yllätti. Asetti paineita esikoiskirjailijalle.

Nuortenkirjoja en ole vuosiin lukenut - en oikein koe kuuluvani kohderyhmään. Halusin kuitenkin Hämeen Sanomain arvostelu-urakkaan Riina Katajavuoren uusimman Wenla Männistö -romaaniin. Varttuneempi väki osannee jo nimen perusteella yhdistää Wenlan seitsemään jukolalaiseen veljekseen. Tälläpä kirjailija leikkiikin, siirtää neidon ja pojat nykyaikaan ja antaa mennä. Kohelletaan, kasvetaan ja sovitaan. Lukukokemus oli lystikäs. Toki haluaisin tietää, mitä romaanista saa irti lukija, jolle pohjateksti ei ole tuttu. Luulenpa, että mainion tarinan ja kenties aavistuksenomaisen uteliaisuuden alkuperäistekstiä kohtaan.

Uusin tuttavuus on Tähtiin kirjoitettu virhe, jossa päähenkilönä on 16-vuotias kilpirauhassyöpää sairastava tyttö. Syöpä, vertaistukiryhmä, hoitokokeilut, sairastavat ystävät - näistä voisi syntyä ankea tarina. Huumorin, veikeän kerronnan, ystävyyden, oivallusten myötä romaani on kaikkea muuta kuin ankea. Annoin neiti-ihmisemmekin, 12v, lukea tämän. Mutta koska nautin kirjan lukemisesta niin paljon, en halua nähdä siitä tehtyä elokuvaa.

Puikoilla kolmas pari neon-väreissä hehkuvia sukkia. Joulupaniikkikin nousee jo, kun meinaa olla taas liian monta hommaa haaveena. Normaalitila siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti