maanantai 20. lokakuuta 2014

SUKKASULKEISIA RIITTÄÄ

Jostain syystä viime kuukausina päähommana on ollut tehdä sukkia (vaikka kaksi edellistä juttua onkin aivan muusta). Eilen laskin, mikä on joulua ajatellen sukkatilanne. Lopputulos oli pelottava. Aikoinaan kuvittelin ratkovani helposti joulu- ym. kukkaset sukkasilla. Nyt olen toista mieltä. Niin kuin ennenkin tähän aikaan vuodesta...

Kesän ja alkusyksyn aikana tein sukkia monesta syystä.

 Yllä olevat lähetin surukukkien sijaan. Toivottavasti lämmittävät. Niissä 4o,2n-kuviota ja muistaakseni 15. kerroksen aiheuttama palmikkokierre.

Perussukka on onneksi ilosukka. Nallen Taika on innostanut monenlaiseen värkkäämiseen. Keväällä laimentelin sitä punaisen-keltaisen-vihreän-jne kirjavaa Taikaa yksiin sukkiin punaisella, toisiin vihreällä. Nyt harmaankirjavan Taian laimenus menossa. Sini-turkoosiin tein mm. palmikon toiseen reunaan (ja sukan parissa palmikko on eri reunassa).


Regian neon-langoista aloin vääntää sukkia kummilapselle. Työkaveri näki sen ja kysyi, josko sukittaisin perheensä. Homma tuli eilen valmiiksi.

Ja nyt sitten niitä joulusukkia. Miksi ei tätäkään hommaa voisi aloittaa ajoissa?

Lopun alkua - vaihteeksi viltti.

Liian monta vuotta olen julistanut olevani langanostokiellossa, mutta siitä huolimatta ei meinaa varastot huveta. Yksi konsti tuhota nurkkiin kertyneitä keriä, jämiä ja loppueriä on tietenkin viltti.

Puikoiksi otin 4,5-koon lyhyet kepit, langan paksuudesta riippuen silmukoita oli 28-32. Neuloin noin 20cm levyisiä ja korkuisia ruutuja kolmen ruudun pötköiksi, joiden reunoihin nitkuttelin valmiiksi aina oikeaa parin silmukkan verran.


Lankoina oli suunnilleen kaikkea nurkista löytyvää. Ohuita sukkalankoja kaksinkertaisena, yhden ruudun kokoisia nykämiä, läpi viltin riittäviä keriä. Paloja tein kaiken kaikkiaan 18, jotta viltistä tuli reilun kokoinen - yhdelle. Vaikka tämän piti olla vain ohimennen hoidettava siivous, olikin palasten miettiminen koukuttavaa.


Neuletakki pitkän kaavan mukaan

Olipa kerran paniikki synnyttää sukulaisnaisihmisele neuletakki. Ei iskenyt idealla eikä millään muullakaan. Hain mm. yksiväristä ja kirjavaa lankaa, joita neuloin 1/3 etukappaleen verran. Ei tullut hyvä eikä innostava alku lahjan saajaa ajatellen. Lyttäsin langat laatikkoon ja annoin olla.


Kaksi vuotta myöhemmin päätin kyhätä näistä langoista prinsessallemme takin. Kuvittelin huomioineeni kasvunvarat ja muut tärkeät, mutta ei ihan niin mennytkään. Hihoista olisi voinut äitee pidemmätkin neuloa.

Tai sitten moinen johtui vain siitä, että osien yhteen liittäminen ja nappien ompelu odotutti itseään noin kolme kuukautta.


Onneksi sain koko hoidon valmiiksi kesällä, jolloin kuvattunakin tuo kirjavan langan kilpailu yksivärisen kanssa näkyy parhaiten. Puikkoina oli 4-koon kepakot, ohje summanmutikkaa, pintaneule sileää, helmoissa, hihansuissa ja kauluksessa aina oikeaa.