sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Dropsin joulukalenteri 2014

http://www.garnstudio.com/christmas-calendar.php?cid=11


Vaikka kuinka yrittäisin, tuosta aukenee vain yksi luukku kerrallaan.

Kovasti houkuttaisi heittäää sukankutimet nurkkaan ja keskittyä kalenteriin...



torstai 27. marraskuuta 2014

Arkistojen aarteita: neulojan kymmenen käskyä

Illalla on naapurin rouvan - Neuleharppu-kollegani - kanssa aatteen merkeissä treffit. Niinpä kaivelin yhteistä blogiamme (joka ollut aikalisällä kolmisen vuotta) ja sieltä löysin käskyt. Alun perin olin löytänyt ne http://harmaavillatakki.blogspot.fi/ -blogista.


Tina Heesin kirjoittama "Neulojan kymmenen käskyä" (Die zehn Strickgebote) muistutti osuvasti neulomisen peruasioista. Ohessa kyseiset käskyt tiivistetyssä muodossa.

Käsky 1. Käytä aina parasta saatavilla olevaa materiaalia. Elämä on liian lyhyt neuloa huonolaatuisilla langoilla.

Käsky 2. Käytä aina koko osaamisesi ja kaikki mahdollinen huolellisuutesi tekeillä olevaan työhösi. Virheen, jonka ajattelit olevan niin pieni, ettei kukaan huomaa sitä, näet valmiissa työssä vuosikausien ajan.

Käsky 3. Neulo vain sellaisille ihmisille, jotka todella arvostavat osaamistasi ja näkemääsi vaivaa.

Käsky 4. Ole avulias kanssaneulojia kohtaan ja jaa tietoasi runsaskätisesti.

Käsky 5. Välitä upeasta harrastuksesta saamasi ilo mahdollisimman monelle.

Käsky 6. Älä anna kenenkään tuottaa sinulle huonoa omaatuntoa harrastuksesi takia. On yksin sinun asiasi, kuinka paljon uhraat neulomiselle aikaa, kuinka monta projektia sinulla on kerralla kesken tai kuinka paljon hamstraat villaa.

Käsky 7. Mallitilkut eivät ole turhaa ajanhaaskausta eivätkä ohjeet ehdottomia lakeja. Voit muuttaa mallia juuria haluamallasi tavalla, kunhan et syytä ohjeen alkuperäistä suunnittelijaa sovelluksesi mahdollisesta epäonnistumiesta.

Käsky 8. Kohtaa neulojan piinat levollisesti: Solmut vyyhdissä ja ohjeissa ilmenevät virheet vain koettelevat sinua ja vahvistavat luonnettasi.

Käsky 9. Kunnioita tekijänoikeutta. Muiden työt saavat toki inspiroida, mutta älä väitä muiden malleja omiksesi.

Käsky 10. Ole tiedonjanoinen ja rohkea. Älä epäröi kokeilla uusia tekniikoita vain siksi, että olet aina tehnyt asiat tietyllä tavalla. Neulominen on elämänpituinen matka, ja jos aina kulkee samoja reittejä, menettää monia kauniita paikkoja.

Näillä mennään! Tai ainakin yritetään.

Haaveissa vainko?

joululimpuyn mausteista tärkein: kumina

 Viime vuonna jouluhommien äärellä keksin, etä tehdään niistäkin harrastus. Koska tykkään leipoa, kokeilla joskus jopa uusia ohjeita, valokuvata ja nykertää tekstin ja kuvan kanssa, iski idealla (kuten Joulukalenterin Tonttu Toljander sanoisi): koostanpa niistä kaikista kirjasen.

Josko sitten lapsille Ifolor- tai vastaavaa tasoa oleva joulukuvakirja, jossa myös ohjeet esillä oleviin leipomuksiin. Ikään kuin äidin perintönä ;)  Kummilapset taidan säästää moiselta läpyskältä.

Viime vuonna napsin jo joitain kuvia. Perfektionistille kova paikka, kun kotikeittiötämme ja kameravarusteluamme ei saa keittokirjastudiotasolle. Tänään testasin piparkakun makuisten muffinssien ohjeen (se, joka vilisee nyt Dr.Oetkerin mainoksissa kuvalehdissä). Seuraavan testiversion taikina tehdään toisin, päällys pysyy samana. Kuviakin otin, vaikka leipomukset olivatkin minun koristelemiani.

Eilen käytiin keskustelu neidin kanssa. Meinaan kokeilla ystäväni suvun piparireseptiä. Se taas ei passaa nirso-prinsessalle. Olkoon sitten ilman pipperkaakkuja. Yli 20 vuotta käytössä ollut loistava Lucian piparkakut -nimellä serkulta saatu resepti on takuu varma, mutta vaihtelu...



tiistai 25. marraskuuta 2014

Kohta saadaan availla joulukalentereita

Kiitos töihin tulleen Taito-lehden, löysin mm. uuden blogin seurattavaksi:

http://missaneuloimmekerran.blogspot.fi/

Tässä blogissa on ollut jo kahtena jouluna joulukalenterina sukkapari, joka etenee noudattamalla päivittäin tulevia ohjeita. Odotan jo. Tekisi mieleni ottaa varaslähtö ja neuloa aloitukset sukkiin - kun 1. ja 2.12. on illat harrastuksille (lapsen ja omalle) varattuja.

Toinen kalenteri, jota olen seurannut aiemminkin, löytyy tietenkin Dropsilta. Tänään sivuilla Joulupaja, johon tuo linkki vie.

http://www.garnstudio.com/christmas-workshop.php?cid=11

Vaikka olenkin joulunautiskelija, havahdun aina siihen, että alan liian myöhään, saan liian myöhään muka älyttömän hyviä, täysin korvaamattomia ideoita. Miksei niitä voi pamahtaa kuulaan vaikka jo maaliskuussa? Ehkä tuota Dropsin pajaa voisi kurkkia ensi vuonna jo hieman aiemmin kuin tänä vuonna.


tiistai 18. marraskuuta 2014

Minna Canthin huivi - ihan pakko tehdä!

Nettiseikkailulla törmäsin ohjeeseen nimeltä Minna Canthin huivi. Jahtasin siihen ohjeen

http://tiuhaantahtiin.blogspot.fi/2008/05/minna-canth-huivi.html

joka on tuossa linkissä muistini virkistykseksi ja tulostamisen (toistaiseksi) välttämiseksi. Näyttäisi olevan todellinen vilukissan unelma - iso ja lämmin.

Jämälankojen tuhlaamiseen, loppusijoittamiseenkin taipuu oikein mainiosti ja mahdollistaa vaikka millaiset väri-iloittelut. Alan lämmetä tälle ohjeelle.

Minna Canthille olen lämmennyt aina! Huikea nainen - taisteli monenlaisia vääryyksiä vastaan vaarantaen mm. ystävyyssuhteensa.

"Kaikkea muuta, muttei puolikuollutta elämää" - jos en aivan pieleen muista.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Äitiyttä, ystävyyttä, vallankäyttöä


Kun aikanaan ryhdyin pitämään tätä VillaHilla-blogiani, kuvittelin nitkutusteni sekaan liittäväni myös tuumintoja lukemistani kirjoista. Moiseen ryhdyinkin vasta tänä kesänä, kun olen ainakin ajatuksen tasolla remontoinut monia asioita arjessani.

Tulen lukeneeksi enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia teoksia tällä hetkellä. Useimmiten aikaa lukemiseen on liian vähän enkä meinaa löytää luettavaa. Mutta toisin on ollut viime viikkoina.

Paula Havasteen Tuulen vihat vie Kerten mukana 1100-luvun Suomeen, aikaan jolloin oman muinaisen uskontomme sekaan aletaan tuoda kristinuskoa. Arkisia koetelmuksia, ihmissuhteita ja historiallisia faktoja suvuvasti kirjoitettuna hyvin tehtyjen pohjatöiden jälkeen - oikein oli elämyksellinen aikamatka, jonka seuraavaa etappia odotan jo.


Nina Hakalahden Sydänystäviä kertoo Minnasta ja Kaisasta, jotka ovat olleet hiekkalaatikolta tähän päivään parhaat ystävät. Kaisa on näyttänyt tietä Minna tullessa mukana. Mutta kauanko Minna haluaa enää kuulua heidän kahden ikuisesti olemassa olevaan kerhoon?

Luin romaanin yhdellä ahmaisulla. Teksti oli vetävää ja viihteen lisäksi tarjosi mietittävääkin. Yläkouluikäisten nuorten vanhemmille löytynee tarttumakohtia, omaa olemustaan miettiville samoin. Millaista valtaa ystävyyssuhteessa voi käyttää?

Ainakin toistaiseksi kollegoitteni kanssa saimme lystiä, kun meidän kolmikolla on samoja nimiä kuin kirjassa ja vaihtelemme monisteita jatkuvasti. Mutta ehkä hekin kirjan luettuaan ottavat eron Kaisasta..





Hyytävin, kaunein, raastavin ja lämmittävin romaani pitkään aikaan kohdallani on Mila Teräksen Harmaat enkelit. Rakas isoäiti on lähellä loppuaan. Hänen luokseen tullaan Turkista oman tyttären kanssa. Asunnoksi järjestyy mummola, josta löytyy äidin keittokirja. Ikävä, huoli, oman äitiyden ja äidin vallan pohdiskelu ja toisaalta esimerkiksi kauniisti kuvatut hetket isoäidin vuoteen äärellä aiheuttivat runsaasti ajatusmyrskyjä.

Lukiessani aion piirtää marginaaliin huuhtomerkkejä moneen kohtaan, mutta maltoin. Seuraava lukija ajatelkoon omat marginaalimerkintänsä itse. Mutta kun tämä kirja kiertää lainasta takaisin, luen uudestaan poimiakseni talteen ne ankarimmat pohdinnat. 

Tähän romaaniin kuuluu myös isoäidin muistot sota-ajalta, mutta ne jäivät omassa lukukokemuksessani sivuseikoiksi. Mausteina toki niissä rovasti Loimaranta ja kunnanlääkäri Tuominen - henkilöt, jotka ovat olleet omien isovanhempieni ja vanhempieni elämässä oikeasti.

Seuraavaksi lienee tietokirjan vuoro, jotta tarinat alkavat asettua.