torstai 17. joulukuuta 2015

Tuubihuppu


Osuipa kulkureitilleni pehmeä, lämmin oranssi (Lang Yarns Odeon) - väri joka sopii yhdelle kummitytöistäni. Pyydystin sille kaverin (Red Heart Soft), jotta saisin aikaiseksi jonkinlaisen pehmeän huivin.

10-koon puikoilla, 21 silmukalla ja patenttineuleella (minulle auennut ohje täällä ) syntyi noin 30 cm leveä ja ehkäpä 120cm pitkä tuubihuivi, joka riittää kahdeksi napakaksi kierrokseksi kaulan ympäri - myös aikuiselle, kokeilin.

Äkkinäiseksi päänsuojaksikin tuubi kääntyy.


Vaikka onkin joutuisaa nitkutella paksuilla puikoilla, en siitä taaskaan innostunut. Tosin tämän tuubin jälkeen 6-koko tuntuukin yllättävän hyvälle.

Sukanvarsia muistiin

Iloisista, kirjavista ja valmiiksi raidoittavista langoista nautin toki. Mutta silti yksivärisissä on oma viehätyksensä. Nallea käytin joulukukkiin jonkin verran, kun se on kohtuullisen ohutta.

Yllä oleva varsi on yksi kestosuosikkini:
- 2 oikein, 2 nurin esimerkiksi 5 kerrosta
- kaikki nurin 1 krs
- sama ralli alusta

Tämän syksyn löytö (taisi osua silmään Kodin Kuvalehdestä) on kierrejoustin:
- silmukkaluku jaollinen kolmelle
- 1 nurin, 2 oikein kerroksen verran
- 1 nurin, nosta 1. oikea oikealle puikolle neulomatta, neulo toinen oikea molemmista reunoista (=saat 2 silmukkaa yhdestä), vedä nostettu silmukka näiden kahden yli => silmukkaluku pysyy samana
- ja alusta

Vaihtelua (ja vauhtia) malliin saa, kun "välikerroksia" onkin kaksi. Äitini testasi tämän niin ja oli kovin tyytyväinen.



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Vaihtoehtohahmoja joulun perinteisiin

Mm. yksi kummipojistani on Minecraft-fani. Timantti-Steve ei aikataulusyistä tullut kyseeseen, joten hyödynsin Creeperin olemusta. Pinterestistä löytyi seuraava kuva, josta liikkeelle.

http://wiremysoul.blogspot.ca/2012/11/free-minecraft-creeper-knitting-chart.html

Langaksi nappasin Maijaa, joka on helppoa ja konepestävääkin ja jossa on paljon värivaihtoehtoja. Kaksinkertaisesta langasta 4-koon puikoilla pyöräytin pikaisesti pipon, jonka postitin jo.


Tuo kuvioraita hieman ahdisti, mutta ilman suurempia hermojen menetyksiä selvisin siitäkin. Toivottavasti myssykkä lämmittää kaukana pohjoisessa asustavaa aarrettamme.









perjantai 11. joulukuuta 2015

Rakas Joulupukki

Kuinka voit? Et kai kokeneena jouluvalmistelijana koe moisesta stressiä?

Päätin lähestyä Sinua kirjeellä, vaikka olenkin jo aikuinen. En ole juurikaan valmistellut joulua, sillä nautin tunnelmasta ja uskon, että pienellä ennakkosuunnittelulla selviän kyllä. Ja sillä, että tehdään melkein niin kuin ennenkin. 

Tänään sentään siivosin isompien lankojen - siis ne joista on tulossa neulepaita tai -takki - kaapin. Viime viikolla lajittelin ne langat, joista on tulossa huiveja, pipoja ja sukkia lahjoiksi. Luvattoman paljon löytyi aarteita, mutta suurimpaan osaan on jo ajatus. Olen siis jo aloittanut joulusiivouksen. Vähän olen ehtinyt nitkuttaakin pehmeitä paketteja avuksesi.

Rohkenen toivoa seuraavia, vaikken kovin kiltti enkä ahkera olekaan ollut:
- malttia olla innostumatta ihan niin monesta uudesta langasta, ohjeesta ja ideasta samaan aikaan tai peräkkäin. Meinaa olla jonoa työlistalla. Haavelistasta puhumattakaan.
- tyytyväisyyttä. Kovin usein löydän jotain vikaa tekemisestäni. Ainakin sen suhteen, että enemmän olisi pitänyt ehtiä. Tai nopeammin. Tai useammalle. 
- hartiajumppamuistutuksia. Jostain kumman syystä tämä on nitkutusurani vaikein kohta.
- kykyä ottaa aikaa sille, että neulon. Kykyä ottaa aikaa omalle tärkeälle asialle. Jokainen päivä, jolloin olen ehtinyt istua, rauhoittua ja neuloa, on hyvä päivä.

Tunnustan paketoineeni itselleni jo hieman lankaa lahjaksi. Nimittäin haluan pipon, ihme kyllä. 

Säästäthän Sinä voimavarasi niille pienille ja kilteille?


Kaisa



torstai 10. joulukuuta 2015

Käskyjä neulojalle

http://harmaavillatakki.blogspot.com/

-blogista löysin aikoinaan alla olevan. Silloisesta yhteisblogistame siirsin sen nyt talteen tänne. Talteen ja muistuttamaan.

Tina Heesin kirjoittama "Neulojan kymmenen käskyä" (Die zehn Strickgebote) muistutti osuvasti neulomisen peruasioista. Ohessa kyseiset käskyt tiivistetyssä muodossa.

Käsky 1. Käytä aina parasta saatavilla olevaa materiaalia. Elämä on liian lyhyt neuloa huonolaatuisilla langoilla.

Käsky 2. Käytä aina koko osaamisesi ja kaikki mahdollinen huolellisuutesi tekeillä olevaan työhösi. Virheen, jonka ajattelit olevan niin pieni, ettei kukaan huomaa sitä, näet valmiissa työssä vuosikausien ajan.

Käsky 3. Neulo vain sellaisille ihmisille, jotka todella arvostavat osaamistasi ja näkemääsi vaivaa.

Käsky 4. Ole avulias kanssaneulojia kohtaan ja jaa tietoasi runsaskätisesti.

Käsky 5. Välitä upeasta harrastuksesta saamasi ilo mahdollisimman monelle.

Käsky 6. Älä anna kenenkään tuottaa sinulle huonoa omaatuntoa harrastuksesi takia. On yksin sinun asiasi, kuinka paljon uhraat neulomiselle aikaa, kuinka monta projektia sinulla on kerralla kesken tai kuinka paljon hamstraat villaa.

Käsky 7. Mallitilkut eivät ole turhaa ajanhaaskausta eivätkä ohjeet ehdottomia lakeja. Voit muuttaa mallia juuria haluamallasi tavalla, kunhan et syytä ohjeen alkuperäistä suunnittelijaa sovelluksesi mahdollisesta epäonnistumiesta.

Käsky 8. Kohtaa neulojan piinat levollisesti: Solmut vyyhdissä ja ohjeissa ilmenevät virheet vain koettelevat sinua ja vahvistavat luonnettasi.

Käsky 9. Kunnioita tekijänoikeutta. Muiden työt saavat toki inspiroida, mutta älä väitä muiden malleja omiksesi.

Käsky 10. Ole tiedonjanoinen ja rohkea. Älä epäröi kokeilla uusia tekniikoita vain siksi, että olet aina tehnyt asiat tietyllä tavalla. Neulominen on elämänpituinen matka, ja jos aina kulkee samoja reittejä, menettää monia kauniita paikkoja.

Ja kun vielä saisimme tohtoreilta reseptit lankakauppaan ja kela-korvattaviksi, olisi jo vallan huippu tilanne. Nuo "käskyt" ovat osuvia. Lisäisin yhden: joka päivä on neulontai. Neulo aina, kun pystyt.

Ja välillä virkkaamaan?

Tuplahuivi

Kummilapsia olen saanut kuusi. Heille liian harvoin neulon mitään. Vanhin saa tänä jouluna kaulahuivin, laihan ja pitkän. Yhdistin siinä SadnesGarnin MiniPaletia ja Sisua. Kepakot taisivat olla jyhkeästi 10-kokoa.



Tavoittelin valepatenttia, mutta en vaeltanut kirjahyllylle saati nettiin. Sen sijaan konsultoin naapurin Rouvaa. Pähkäilimme nopean ja sukkelan idean:
1 oikein, 1 neulotaan nostamatta
Ja tällä kaavalla kaikki kerrokset.

No, kuinkas sitten kävikään? Tuli putki, ontto ja tupla. Mutta tuplasti lämpimämpikin. Tästä huolimatta 100g kumpaistakin lankaa riitti piiiiitkään huiviin.



torstai 3. joulukuuta 2015

Vetelä pipo - uusin suosikkini


Minä pääsääntöisesti inhoan pipoja, koska kaikki päähän ängettävät kiristävät ja kutittavat. Tänä syksynä olen löytänyt kaksi sellaista ohjetta, joita voisin omaan nuppiinikin kuvitella. Tässä heistä ykkössuosikki, jonka saa joulukukkasena eräs ystäväni.

Alkuperäinen ohje on kotoisin Suuri Käsityö 9/2015 -lehdestä. Talletan tähän kuitenkin kaiken varalta päämaamerkit:
- puikot kokoa 5
- lankaa noin 75g
- 80 silmukkaa
- sileää oikeaa suljettuna neuleena 8cm
- käännä työ ja neulo sileää oikeaa 6cm (pipo siis nurinpäin, kun käännetään työ)
- toista näitä kahta sileää, kunnes korkeus on noin 24 cm.
- kavennukset: neulo 8 oikein, 2 oikein yhteen - toista tätä koko krs
- sileää krs
- 7 oikein, 2 oikein yhteen koko kerros
- jatka näin (kavennuskerros, sileä kerros - ja kavennusten väli pienenee silmukan/krs), kunnes jäljellä 32 silmukkaa
- neulo koko ajan 2 oikein yhteen
- makuasia: päätätkö 16 silmukkaa vetämällä langan kaikkien läpi vai kavennatko vielä kerran 8 silmukkaan. Minä kavensin.


Tässä pipossa lankana on ale-laarista löytynyt smc selectin silk wool, jossa on 64% villaa, 27% silkkiä ja 9% polyamidia. 50 grammaan mahtuu 120 metriä lankaa.

Kaapissa odottavat jo langat, josita teen itselleni samanmallisen pipasen.

Paketteihin pantavia, päihin meneviä: näppyläbaskeri ja raitapipo

Erehdyin näyttämään Äidilleni Kotiliesi Käsityö 6/2015 -lehteä. Kovasti alkoi selaaminen hiljentyä erään harmaan baskerin kanssa. Sellainen olisi kuulemma tarpeen.

Uhmasin esivanhempaani ja valitsin enemmän marjapuuroon päin kallellaan olevan sävyn Rowanin felted tweed -langasta, jossa lampaanvillaa, alpakkaa ja viskoosia. Lanka on neuloenkin oikein mukavaa.



Tein baskeria muutoin ihan ohjeen mukaan. Jopa nuo nypyt, jotka olivat ärsyttäviä. Huipulle ajatellun tupsun ajattelin hoitaa lahjakorttina: mikäli Äiti sitä kokee kaipaavansa, tehdään vasta sitten.


Rowania oli raitoina, kun kaksinkertaisesta alpakasta aloin nitkutella Kylkiäiseni joulupakettiin pipoa. Koska suunnittelemassa oli myös Jr, oli ennalta arvattavissa, ettei yksivärinen käy. Ohje tähänkin pipoon on tuosta samaisesta Kotilieden Käsityö 6/2015 -lehdestä.

Ohjetta sentään noudatin pipon pituudessa, jotta sitä voi käyttäjän ja miksei vaikka tuulenkin mukaan säädellä. Myös pintaneule - helmineule - oli alkuperäisessäkin.


tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalentereita ja muita houkutuksia

Läpi kenties ennätyksellisen pimeän marraskuun on selvitty. Joulu touhuineen tulee - kuten joka vuosi. Itse nautin joulusta, sillä se on mm. päätös ikipimeältä tuntuvalle ajalle, jonka päättyminen on aina yhtä suuri ilo.

Vältän hössötystä, yritän ennakoida ja olla panikoimatta. Nyt puuttuisi enää 2 sukkaa. Niitä yritän tikutella päästäkseni paneutumaan Lankakauppa Titityyn ja Veera Välimäen huiviin käsiksi. Ja sen jälkeen onkin alkamassa haasteiden haaste: pipoja, huiveja, sukkia urakalla saajiaan odottamaan. On nimittäin kuin itsestään, yllättäen ja pyytämättä kertynyt tarveaineita ja ideoitakin nurkkiin juuri näiksi pieniksi pehmeiksi paketeiksi.

Aikani kuluksi ja kiusaksi haeskelen tähän pari tämän joulukuun vinkkiä. Ensimmäiseksi Kalenterisukka  http://missaneuloimmekerran.blogspot.fi/ . Viime vuonna osallistuin tähän hauskaan tapaan tehdä sukka varpaista varteen ja kadottaa samalla langanloppuja. Ongelmaksi osoittautui se, että minulla oli liian vähän yksivärisiä lankoja. Täytyi tulkita. Kannattaa ainakin kerran osallistua!

Drops on perintreisesti luukuttanut ohjeillaan. Niin tänäkin vuonna:
http://www.garnstudio.com/christmas-calendar.php?cid=11  Tämä on katala kalenteri - luukkuja ei pääse kurkkimaan etukäteen ja toisaalta joka päivälle uusi vinkki. Niinpä kiirettä pitäisi, jos kovin ahkerasti tätä jouluallakkaa alkaa toteuttaa.

Drops tarjoaa myös muita vinkkejä joulupuuhiksi:
http://www.garnstudio.com/christmas-workshop.php?cid=11  Onneksi pimeään aikaan ei kannata siivota, koska kukapa tomuja näkisi ja pikasiivous hoituu vaihtamalla valaistuksen kynttilänhämyyn. Kunhan nitkutusnurkkauksessa näkee esim. virkata piparkakkutaloa.

Lankakaupatkin heittävät oman mausteensa neulojan joulukiireisiin. Ainakin kahden olen huomannut mainostavan päivittäin vaihtuvia tarjouksia:

Suosikkini Lankakauppa Kerä kiusaa malttamatonta ja avaa päivän luukkunsa vasta klo 12.

Sen sijaan Pitsi ja Palmikko  Lahdessa julkisti facebook-sivuillaan näin 30.11.2015: Meiän ihan ikioma JOULUKALENTERI poikkeaa vähän perinteisestä, sillä se "avataan" aina edellisenä iltana. Täällä julkaistaan meillä myymälässä seuraavana päivänä erikoistarjouksessa oleva tuote. (Tarjous voimassa ko. tuotteen kohdalla vain siis yhden päivän)


Muita en uskalla edes hakea, sillä enää 23 yötä...

torstai 19. marraskuuta 2015

Kirjanmerkkisukka



Varmaan jokainen enemmän tai vähemmän neuloholisoitunut henkilö potee joulun alla aikapulaa, kun pehmeitä paketteja pukinkonttiin olisi syytä syntyä. Syy varmasti on ihan itse aiheutettu, sillä tuskin kenenkään läheinen hermostuu, vaikkei juuri tänä jouluna neulottuja lahjuksia saakaan. Ainahan voi kai antaa myös lahjakortin?

Yksi ihanimmista vinkeistä, joka tänä syksynä on osunut kohdalleni, on Puikkomaisterin Kirjanmerkkisukka http://puikkomaisteri.com/2015/11/11/kirjanmerkkisukka/ . Ihan ehdottomasti testattava!

Oma testaamiseni jäi yhteen sukkaan, koska kirjainystävänä minua ärsytti sukasta kirjaan syntyvä railo.

Kokeilin myös huiveja ihan vain huvikseni, mutta en lämmennyt vielä niillekään kirjanmerkkeinä.




torstai 22. lokakuuta 2015

Kiellettyjä kirjoja?



Kirjamessut ovat alkaneet tänään Helsingissä. Olin siellä edellisen kerran vuonna 2001. Huomenna on aikeissa taas mennä. Joka vuosi olen kuitenkin henkilökohtaisesti kirjamessunnut tavalla tai toisella, useimmiten retkeilemällä paikalliseen kirjakauppaan. Tänä vuonna - huolimatta tiedossa olevasta messumatkasta - pelasin varmaan päälle ja tilasin messukirjani etukäteen, koska olen nirso ja perso kirjoille.

Päädyin kahteen neulekirjaan, joista Lankakauppa Titityyn
toimittama  teos Neulo saumattomasti ylhäältä alas -teos mullisti puikkopuuhani, ajatukseni ja haaveeni tyystin! Ihanaa, kun tehdään surkean hahmotuskyvyn omaavalle nitkuttajalle todella selkeät ohjeet! Kauniskin kuin mikä tuo kirja! Ja ihania ohjeita selkeästi ja noin 13 eri koon kantajalle. Kaikin puolin kehut ja kiitokset tekijälleen!
Kirja: Neulo saumattomasti ylhäältä alas (Tuulia Salmela)Kirja oli illalla viimeisenä luettavanani. Niinpä aamulla löysin sen tyynyn alta. Valmista työtä ei sentään vielä löytynyt.

Kerroksia-kirjaa olen käännellyt ja katsellut aiemminkin. Sen esteettinen olemus tehoaa. Ja kun sitä lauantain neuletapaamisessa vuolaasti kehuttiin, päätin kirjan hankkia.

Ja voi! Laatikkopaita! Domino-ruudulla leikkimistä! Ja kaikkea muuta ihanaa! Juuri sellainen kirja, johon voi upota, kun kohta marraskuun sateet pieksevät ikkunoita ja saa olla sohvassa vaikkapa lankamatkailemassa.

Mutta jo kovasti vaivaa se, ettei olekaan sopivia lankoja. Ja jos sittenkin jätän nykyiset hommat kesken ja aloitan uuden neuleen uusien oppien mukaan... Sittenkään niin hyviä kirjoja?







tiistai 20. lokakuuta 2015

Kiitoksia

Koska tämä nitkuttaminen on harrastuksista pitkäaikaisin, turvaudun tuloksiin monissa yhteyksissä. Niin kuin varmaan meistä puikottajista moni muukin.

Kuopus hukkasi erääseen turnaukseen reppunsa, jossa oli kahdet nappikset, kaksi pelipaitaa sekä maalivahdin hanskat (toki hikisiä sukkiakin). Ystävällinen Ilves-isä pelasti repun ja toimitti sen meille. Niinpä kyhäsin Ilves-pojalle Nallesta sukat, joihin ompelin nuoren herran pelinumeron.

Toivottavasti Ilveksenkin juniorit pysyvät treeneissä ja peleissä niin lämpiminä, ettei villasukilla ole käyttöä kuin vapaa-ajalla.

Huivin nipersin ystävälle, jonka ammattitaidosta saimme taas alkusyksystä nauttia. Kiitoskukkasiksi hän toivoi sinistä huivia. Sopivasti oli tarjolla Pirtin kehräämön meleerattua karstalankaa (2-2,5 -koon puikoille). Sitä höystin yksivärisellä tummansinisellä SandnesGarnin Sisulla.

Pintaneuleena on yksi huivisuosikeistani, naapurin Rouvan oivallus: oikealla puolella kaikki oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin.


Jotakin päättelemätöntä on vielä. Sukkaurakka joulua kohti etenee (tosin hitaasti) ja lapsen villapaidan suunnitelma muuttui, minkä vuoksi purin kaksi alkua: ensimmäisen villapaita-aikeen sekä viltinpätkän. Mutta villapaita voi jo vallan hyvin.

Pehmeitä paketteja...





Kesän aikaan näpersin puolentusinaa pellavaista pesukinnasta. Ohje ei suinkaan ollut omasta päästä vaan Kotivinkin kesälehdestä http://www.kotivinkki.fi/kasityot/pesukinnas-pellavasta

Aioin tehdä kintaat yksivärisinä, mutta kun ohje toteutetaan eripituisilla kerroksilla, hoitui homma raidoittamalla huolettomammin. Toki pienellä keskittymisellä ja kahdella erillisellä kerällä kintaista saa yksivärisetkin.

Koska langaksi valitsin Langin Linoa, oli se nitkutettava kaksinkertaisena. Pesukintaan pinta voisi olla rouheampikin kuin tuolla langalla tulee - tosin makuasia.


lauantai 10. lokakuuta 2015

Syksyn kirjoista

Joskus päätin, että tässä blogissani kirjoittelen edes hieman kirjoistakin - tuosta toisesta rakkaasta harrastuksestani. Ykkönenhän on tietysti neulominen, opin oikean silmukan ennemmin kuin lukutaidon. Mutta vöhille on jäänyt.

Niinpä nyt lyhykäisesti jotakin niistä syksyn uutuuskirjoista, jotka olen tänä syksynä lukenut.

Kaunein ensin:  Puikkomaisterin sukkakirja http://puikkomaisteri.com/sukkakirja/
kirjankansi
Sitten isona, kun pinna ja aikataulutkin antavat myöden, toteutan edes osan Puikkomaisterin sukista. Kaunis kirja täynnä hyviä ideoita. Iso kiitos selkeistä mallikuvista!

Kaunokirjallisuuden osalta olen pysynyt pääosin kotimaisen puolella. Ainut retki ulkomaisten uutuuksien puolelle tähän mennessä on ollut Nainen junassa - teos jota mainostettiin thrillerinä ja jota aletaan elokuvatakin. Minun luokituksissani tuo jännäri osuu lähinnä "kesälomalla riippumatossa" -kategoriaan. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, kunhan jähmeähköstä alusta pääsee yli. Tässä murha ei ratkea sukkaa neulomalla ja jännitys huipentuu lopussa.

Kotimainen kattaus on tähän mennessä koostunut Normasta, Yöperhosesta, Pajulinnun huudosta ja Meikkipussin pohjalta -juttukokoelmasta.

Norma on Sofi Oksasen uusin, jossa päähenkilö sotkeutuu äitinsä suvun asioihin ja hiusbisnekseen äitinsä hautajaisten jälkeen. Norman omatkin hiukset kirjaimellisesti tuottavat päänvaivaa. Naiskauppaa, dekkarimaisuutta, vallankäyttöä, suhteita joissa kaikki liittyvätkin toisiinsa, huolellisesti tehtyjä pohjatöitä, taitavaa tekstiä - tuttua Oksasta.

Katja Ketun Yöperhonen oli ensimmäinen hänen tuotannostaan lukemani romaani. Kannatti! Tämän päivän ja Stalinin leiritysten kietoutuminen toisiinsa on hienosti rakennettu. Kerronta kerta kaikkisen mainiota.






Pajulinnun huuto
Pajulinnun huuto puolestaan vie meidät 1500-luvun Ainaariin, saamelaisten luo. Teos on jatkoa Joenjoen laululle, mutta ilman muuta sen voi lukea ilman edellistä osaa. Pirkalaiset alkavat tunkea isien maille, joiden arvo on muutakin kuin keltaiset kivet joenpohjassa. Taisteluilta ei vältytä. Tämä aikamatka lumosi minut taas ja päättyy niin, että uskallan haaveilla seuraavasta osasta.


Meikkipussin pohjalta löytyy keski-ikäisen itsellisen naisen arjen aakkoset. Pilke silmäkulmassa käydään läpi niin perhe, kerrostalonaapurit kuin muukin. Omia aakkosia voi miettiä samalla. Ihanan kevyt ja salaviisas juttukokonaisuus, jota on mukava nauttia pikku annoksissa.

Pinossa taitaa olla vielä kolme syksyn uututta, joista paikallinen lehti on tilannut arvostelut. Sitten on vuorossa "Kuninkaan" elämäkerta Litmanen 10.

Lukemisen välissä olen kutonutkin, sukkia, huivin ja pipon koukouskutimina. Ne on vain vielä kuvaamatta. Purkuun meni vilttiaihio, jonka langasta alkaa syntyä tyttärelle villapaita. Harvinainen vuosi - purettavaa on ollut paljon, mutta onneksi jotain valmistakin on syntynyt.

maanantai 17. elokuuta 2015

Kutomiskiukku

Pöh, pianpa iski kutomiskiukku. Sukka ei huvita, lapsen villapaitaohjeessa lasketaan koko ajan. Domino-idealla aikomani neulepusero ei houkutakaan, sillä langat eivät riitä ja siitä on muutenkin tulossa liian iso. No, saapa kissanketale uuden viltin nojatuoliin.

Ärsyttää. Amatööriolo. Opin kutomaan 35 vuotta sitten, mutta enää en osaa. Paluu perusasioihin, oikeaan ja nurjaan silmukkaan, suoraan kappaleeseen, jolla taas siivotaan asenne kuntoon?

Kyllä tämä tästä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Haave-ompelua

Joskus opiskeluaikaan ompelin aika ahkerasti. Tein jopa tuulipuvun ja anorakin itselleni. Viimeisimpiä ompeluksiani on omasta peruskoulun päättäjäisiin tehdystä mekosta reipas pienennös tyttärelleni pikkuveljensä ristiäisiin.

Myin jo saumurinkin pois pari vuotta sitten. Ompelukone on rikki. Näistä huolimatta olen erityisesti tänä kesänä alkanut haaveilla siitä, että vielä jonakin kesänä ompelukone surraa meillä oikein kunnolla.

Ja tähän vaivaan lohtua ja kannustetta löytyy luonnollisesti kirjasta! Niin kuin kaikkiin huoliini, ratkaisu löytyy lukemalla. Tai katselemalla kuvia. Ja ihanin ratkaisu tällä kertaa ainakin minulle on Mekkotehdas aikuisille - kertakaikisen kaunis ompelukirja. Kaavat ja ohjeet vaikuttivat selkeiltä. Näin veryttelevä ompelija löysi heti neljä IHAN PAKKO TEHDÄ -mekkoa.

Mekkotehtaalle voi mennä kurkkimaan http://mekkotehdas.blogspot.fi/


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kesälapselle lämmikettä, osa 2


Äiti oli jostain joskus ostanut käsinvärjättyä villalankaa neljää eri väriä. Ymmärrän ostoksensa oikein hyvin, villaisia, pehmeitä, kauniisti värjättyjä lankoja. 

Mutta koska eivät olleet muuttuneet äidillä neuleiksi, lykkäsi hän ne minulle. Aikani pohdin, mitä ja kenelle tekisin. Ratkaisu oli helppo. Yhdelle kesän lapsista sen kokoinen huivi kuin tulisi. 

Meinasin ensin pitkää huivia, kokeilinkin. Mutta purkuun meni. Roikuin netissä, selasin kirjojani. Ratkaisu löytyi Jonna Hietalan kirjasta Kerällä, jossa on yksivärisenä kolmiohuivi.

Minä vuorottelin kahden värin aknssa aina niin pitkälle kuin kutakin väriä riitti. Sekä alkuun että loppuun tuli sattumalta lähes yhtä monta kerrosta yhdellä värillä ja puolivälissä vuorottelevat niin lähekkäin olevat sävyt, että näyttävät samalta.
 


Pitsipaita - toiverikkaan tekele

Keväällä päätin toteuttaa Suuri Käsityö -lehden numerosta 5-6/2015 pitsineuleen, jota tytär kuulemma kiivaasti tarvitsi. Lankoja haalin nurkista, koska eräskin aikoinaan itselleni aikoma neule oli jäänyt aikeeksi. Adriafilin Memphis sekä Cheope pääsivät vuorottelemaan tähän neuleeseen. Alkuperäinen ohje oli kovin merellinen, joten itse raikastin ilmettä vaihtamalla vihertävän valkoiseksi.

Malli oli leppoisaa laadittavaa. Voisin samaa pintaa värkätä toistekin. Kaula-aukkoa säätelin mieleni mukaan, sillä ohjeen toteutuksella olisi tullut turhan avonainen viritys.

Valmiina vatte on lojunut ainakin kolmisen viikkoa. Mutta jotta paita, pouta, päivänpaiste olisivat samassa paikassa kuin kamera, neito ja minä...





Mukikukkia ja pipo - pientä pehmeää pikaisesti

Tänäkin kesänä olen yrittänyt sekä virkkailla että kuluttaa langanloppuja nurkista- Muutaman mukikukan virkkasin jemmaan: lapsille laatikkoon ja hätävaraksi joulua varten. Afrikankukan mallilla, paksulla langalla tai kaksinkertaisesti - yksinkertaisen yksinkertaiset ideat.

Toinen virkkaushomma meinaa lähteä käsistä. Vielä yksi kierros. Ja sitten sen jälkeen tuolla värillä. Päätin nimittäin tuhota noin Nallen paksuisia jämiä mummonruuduiksi. Ruuduista tulee joskus 40cm x 40cm -kokoisia ja kahdeksan kappaletta. Nisitä sitten kokoan viltin olohuoneeseen sohvalle. Tällä hetkellä työn alla on seitsemän palaa, jotta saan langanloppuja leviämään tasaisemmin.


Piponkin meinasin tehdä nurkkiin jemmaantuneista, sillä Cascade220-lankaa oli lähes 100g muhevan sinisenä. Sen kaveriksi oli aikeissa pihistää yhdestä projektista 50g Novitan Jokea, mutta kuinkas sattuikaan kauppareissulla tie kulkemaan lankahyllylle. Siellä lötkötti jo Novitan syksyn uutuuksia, joista yhden Joen väri oli vallan passeli. Niinpä tämä Snowden-pipona kulkeva ohje tuli taasen toteutettua.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kalsean kesän kerimyksiä

Kuvat ovat ottamatta, vaikka valmistakin on tullut. Niihin valmiisiin palaan kuvien kera.

Mutta muuten vireessä on ollut jo jouluhommiakin: muutama langanloppu kohtasi loppunsa, kun virkkailin mukikukkasia. Uutta lankaa oli pakko hommata, koska Kotivinkin kesä-ekstrassa oli vinkki pellavaiseen pesukintaaseen. Puolen tusinan saippualapasen urakka on puolivälissä. Mukavaa hommaa pyöräytellä silloin tällöin yksi.

Kesähommina on ollut koko huushollin läpikäyminen. Sen seurauksena sain ison osan langoistani yhteen kodinhoitohuoneen kaappiin. Harmi vain, kun siihen eivät vielä mahdu kaikki nurkissa olevat langat. Mutta se on tavoitteena yhä. Eikä edelleenkään ole taloudessa sellaista kerää, jolle ei olisi jalostusajatusta. Ajatus tosin saattaa muuttua matkan varrella, kuten virkattavaan hattuun hankkimani pellavat, jotka muuttuvatkin paidaksi aikanaan.

Lapsi tarvitsee kuulemma villapuderon. Sen aloitin eilen. Ohje, jossa luetaan ohjetta ahkerasti. Onneksi on sukka-aikeita yms. sopivia reissutöitä jonossa vastapainoksi.

Uutta Novitan lehteä odotan kovasti. Syksyn langoista oli jo ruokakaupassa aavistus. Joki, joka on melkein yhtä pehmeää kuin aikoinaan Puro, näytti kauniilta. Oli pakko ostaa yksi kerä, sillä kollegalle on aikeissa pipo.

Omituinen tilanne. Teen pikku hommia ja lykkään isompia syksymmälle. Ikään kuin silloin olisi aikaa paremmin.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Päivähoidossa

Kesälauantain kunniaksi retkeilimme Tampereelle. Listalla oli mm. kohtuullinen keko tanssivarusteita syksyn (!!!) harrastuksiin ja minulle aikaa sitten luvattu matka Lankakauppa Kerään, jossa lauantaisin on neuletapaaminen klo 12.00-15.00.

Olin varustaunut omilla eväillä, koska olimme koko päivän reissussa. Kutimena oli neidin kesäneule, joka on juuri nyt niissä rasittavissa ikipitkissä kerroksissa, joissa ovat yhdessä sekä hihat että etu- ja takakappale. Noin 15 kerrosta onneksi koko puseroa jäljellä.

Lisäksi olin varustautunut kauppalapulla, joka toteutuikin kiitettävästi. Hankin kesälukemisekseni "rouva Kerän" suomentaman Neuleiden neljä vuodenaikaa -kirjan, joka on mm. esteettinen elämys. Lisäksi ohueen villaneuleeseen petrolin väristä Isagerin Highland Silk -lankaa (80% villaa, 20% silkkiä) ja Katian Linoa (100% pellavaa), josta olisi aikomus neuloutua minulle toppi. Ehkä jopa ohjeella, jonka sain mukaani.

Ideaksi ja muistiin tarttui soma kesälaukku Summer Fling, jonka ohje ainakin vielä löytyy Ravelryn ilmaisista ohjeista.

Voi kun ehtisin nitkuttaa niin paljon kuin haluaisin! Juuri nyt tuntuu tältä.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Villahuivi kesälapselle

Äitini, Urhonpäivän lapsi, oli saanut ystävältään aikoinaan reilun vyyhdin vironvillaa. Lahjanantaja, neuloosilta välttynyt ihminen, oli esittänyt, että siitä äitini laatisi itselleen villatakin. Aivan niin suuri ei vyyhti kuitenkaan ollut eikä värikään ihan kohdallaan, joten se jäi kököttämään komeroon odottamaan aikoja parempia.

Vanhemmillani on viime vuosina ollut lähes krooninen siivousvimma, kun ovat käyneet tavaroitaan läpi. Sen seurauksena vyyhti matkasi meille, josko vaikka huivin tekisin.





Lanka oli tahmeaa neulottavaa eikä työkään oikein maistunut, vaikka Dropsin sivuilta vallan kohtuullinen ohje löytyikin. Tahmalangan kiskominen kipeytti olkapään. Sain sentään kohtuukokoisen huivin väkerrettyä, vaikka isompaankin olisi langasta riittänyt.

Eniten tykkäsin helmasta, jonka sai helposti kiharalle:
- oikean puolen kerros: yksi oikein, langankierto.
- nurja: kaikki oikein
- viimeinen kerros: tavallinen päättely



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tilauksia


Paikallinen jalkapalloseura HJS, jossa juniorimmekin palloilee, viritti keväällä tapahtuman. Siellä haluttiin ojentaa Palkin Teuvolle villasukat, koska hän välihetkinään pallottelee seuran toimistossa villasukkasillaan.

Minua kysyttiin hommiin (kudon usein treeneissä). Sain vapaat kädet. Koska kyseessä oli sukat nimenomaan Teuvolle ja seuralta, päätin
- oltava kunnon varret
- iloiset värit - helppoa, kun seurankin värit ovat iloiset
- mukavaa lankaa - niinpä Maijaa

Kudoin perussukat, joissa varren etuosassa sileää kirjaimia varten ja takaosassa 2o2n-joustinta, jotta pysyisivät ryhdissä. Kirjaimet ompelin jälkeenpäin silmukoita jäljennellen.

Sukkien luovutustilaisuudessa niitten sopivuus pallokikkailuun testattiin heti. Olivat kuulemma passelit.


 Oma tilaustyöni ja mahdollisuus kasvaa ihmisenä (inhoan edelleen virkkaamista) roikkui henkarissa, kun olin työni puolesta Prahassa. Ja koska ei löytynyt sopivaa kokoa, nappasin kuvan. Ihan kuin sillä tämänsorttinen hyttysten haastaja itsestään virkkautuisi... En saa kuulemma aloittaa ennen kuin neidin viltti on valmis.



maanantai 20. huhtikuuta 2015

Revonkaari, sateentuli



Ystäväni Nurminata Näveri-Näätänen, jolla blogina mm. http://neulova.ninja/ toivoi Revontuli-huivia sateenkaaren väreissä loistavasta vironvillasta.

Ei kuulemma saanut ohjetta käännettyä huiviksi. No minä sain nitkutettua huivin, jonka ystäväni kuvasi. Vaikka huivissa on vähän väliä reikiä, lämmittäköön se ystävääni!







maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kultaraitoja ja nurmilintunen


Olen odotellut päättelijätonttua ja kuvauskeijua sekä kevään valoa pitkään. Siksi näitä jo talvella tehtyjä tippuu vasta nyt koneelle.

Puolet perheestä pakeni Mummulaan tänään. Pakkasin mukaan kameran, kutimia kuvattavaksi sekä niukat ohjeet - kuvittelin että selviävät. Selvisiväthän he.

Vakimallini toivoi jo aikaa sitten, että saisi piiiiitkät säärystimet - mielestäni ainakin 1,5-metriset. Erehdyin nimittäin näyttämään hänelle Taito 5/2014 -lehteä, jossa ohje esiteltiin joogaan sopivina säärien lämmikkeinä. Käy kuulemma balettiinkin... Langaksi nappasin luonnonvalkoista Nallea sekä jostakin jämälaarista pelastettua kullanväristä Debbie Blissin lankaa (vyötteet olen toki jo hukannut). Nallea meni alle 2 kerää, raitalankaa jäi ihan hippusen.

Kuvassa hieman häämöttää nilkkaresori tms, joka tulee vielä jalkapöydän päälle. Toivin sanoen kantapäälle on reikä.

Heidi Alanderin Nurmilintu-ohjetta http://www.ravelry.com/patterns/library/nurmilintu haikailin aikani. Koska pitkään aikaan en ole nitkutellut mitään itselleni, päätin linnustaa omiin tarpeisiini. Otin riskin ja valitsin Noron sitä lankaa, jota ei ollut kuin 150g nurkissa. Melkein riitti - viimeistä pitsiväliä täytyi lyhentää ja viimeisestä pitsistä tuli lyhyempi.


Mutta ohje on ihana! Teen sen vielä toisenkin kerran.


Kolmas kerta toden sanoo

Tämän vuoden ensimmäiset tasavuosikymmensynttärit ystäväpiirissäni vietettiin maaliskuun alussa. Koska juhlapaikkana oli Vankilamuseo, päätin kyhätä pakoköyden.

Langat olivat helppo juttu, sillä sankaritar oli aikoinaan jo iskenyt silmänsä nurkissani olevaan Opalin Pikku Prinssi -sarjan lankaan. Sen kaveriksi asetin omenanvihreää villalankaa ja näille yhdessä puikot kokoa 4,5.

No mutta mitä sitten? Valepalmikko ei onnistunut, pitsiä pohdin pitkään mutta tyrmäsin. Ja sitten löytyi jostakin neuleblogista nerokas pintaneule vaikka mihin:

2 oikein
1 kiertäen oikein
1 nurin

ja tätä kuviota koko kerros läpi
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros



Pituutta huiville tuli liki kaksi metriä. Hetken harkitsin tuubittamista, mutta hylkäsin senkin. Sankari osaa itse ommella huivin päät tuubiksi, jos haluaa vaihtelua.