tiistai 28. heinäkuuta 2015

Kesälapselle lämmikettä, osa 2


Äiti oli jostain joskus ostanut käsinvärjättyä villalankaa neljää eri väriä. Ymmärrän ostoksensa oikein hyvin, villaisia, pehmeitä, kauniisti värjättyjä lankoja. 

Mutta koska eivät olleet muuttuneet äidillä neuleiksi, lykkäsi hän ne minulle. Aikani pohdin, mitä ja kenelle tekisin. Ratkaisu oli helppo. Yhdelle kesän lapsista sen kokoinen huivi kuin tulisi. 

Meinasin ensin pitkää huivia, kokeilinkin. Mutta purkuun meni. Roikuin netissä, selasin kirjojani. Ratkaisu löytyi Jonna Hietalan kirjasta Kerällä, jossa on yksivärisenä kolmiohuivi.

Minä vuorottelin kahden värin aknssa aina niin pitkälle kuin kutakin väriä riitti. Sekä alkuun että loppuun tuli sattumalta lähes yhtä monta kerrosta yhdellä värillä ja puolivälissä vuorottelevat niin lähekkäin olevat sävyt, että näyttävät samalta.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti