maanantai 20. huhtikuuta 2015

Revonkaari, sateentuli



Ystäväni Nurminata Näveri-Näätänen, jolla blogina mm. http://neulova.ninja/ toivoi Revontuli-huivia sateenkaaren väreissä loistavasta vironvillasta.

Ei kuulemma saanut ohjetta käännettyä huiviksi. No minä sain nitkutettua huivin, jonka ystäväni kuvasi. Vaikka huivissa on vähän väliä reikiä, lämmittäköön se ystävääni!







maanantai 6. huhtikuuta 2015

Kultaraitoja ja nurmilintunen


Olen odotellut päättelijätonttua ja kuvauskeijua sekä kevään valoa pitkään. Siksi näitä jo talvella tehtyjä tippuu vasta nyt koneelle.

Puolet perheestä pakeni Mummulaan tänään. Pakkasin mukaan kameran, kutimia kuvattavaksi sekä niukat ohjeet - kuvittelin että selviävät. Selvisiväthän he.

Vakimallini toivoi jo aikaa sitten, että saisi piiiiitkät säärystimet - mielestäni ainakin 1,5-metriset. Erehdyin nimittäin näyttämään hänelle Taito 5/2014 -lehteä, jossa ohje esiteltiin joogaan sopivina säärien lämmikkeinä. Käy kuulemma balettiinkin... Langaksi nappasin luonnonvalkoista Nallea sekä jostakin jämälaarista pelastettua kullanväristä Debbie Blissin lankaa (vyötteet olen toki jo hukannut). Nallea meni alle 2 kerää, raitalankaa jäi ihan hippusen.

Kuvassa hieman häämöttää nilkkaresori tms, joka tulee vielä jalkapöydän päälle. Toivin sanoen kantapäälle on reikä.

Heidi Alanderin Nurmilintu-ohjetta http://www.ravelry.com/patterns/library/nurmilintu haikailin aikani. Koska pitkään aikaan en ole nitkutellut mitään itselleni, päätin linnustaa omiin tarpeisiini. Otin riskin ja valitsin Noron sitä lankaa, jota ei ollut kuin 150g nurkissa. Melkein riitti - viimeistä pitsiväliä täytyi lyhentää ja viimeisestä pitsistä tuli lyhyempi.


Mutta ohje on ihana! Teen sen vielä toisenkin kerran.


Kolmas kerta toden sanoo

Tämän vuoden ensimmäiset tasavuosikymmensynttärit ystäväpiirissäni vietettiin maaliskuun alussa. Koska juhlapaikkana oli Vankilamuseo, päätin kyhätä pakoköyden.

Langat olivat helppo juttu, sillä sankaritar oli aikoinaan jo iskenyt silmänsä nurkissani olevaan Opalin Pikku Prinssi -sarjan lankaan. Sen kaveriksi asetin omenanvihreää villalankaa ja näille yhdessä puikot kokoa 4,5.

No mutta mitä sitten? Valepalmikko ei onnistunut, pitsiä pohdin pitkään mutta tyrmäsin. Ja sitten löytyi jostakin neuleblogista nerokas pintaneule vaikka mihin:

2 oikein
1 kiertäen oikein
1 nurin

ja tätä kuviota koko kerros läpi
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros
ja seuraava kerros



Pituutta huiville tuli liki kaksi metriä. Hetken harkitsin tuubittamista, mutta hylkäsin senkin. Sankari osaa itse ommella huivin päät tuubiksi, jos haluaa vaihtelua.