torstai 22. lokakuuta 2015

Kiellettyjä kirjoja?



Kirjamessut ovat alkaneet tänään Helsingissä. Olin siellä edellisen kerran vuonna 2001. Huomenna on aikeissa taas mennä. Joka vuosi olen kuitenkin henkilökohtaisesti kirjamessunnut tavalla tai toisella, useimmiten retkeilemällä paikalliseen kirjakauppaan. Tänä vuonna - huolimatta tiedossa olevasta messumatkasta - pelasin varmaan päälle ja tilasin messukirjani etukäteen, koska olen nirso ja perso kirjoille.

Päädyin kahteen neulekirjaan, joista Lankakauppa Titityyn
toimittama  teos Neulo saumattomasti ylhäältä alas -teos mullisti puikkopuuhani, ajatukseni ja haaveeni tyystin! Ihanaa, kun tehdään surkean hahmotuskyvyn omaavalle nitkuttajalle todella selkeät ohjeet! Kauniskin kuin mikä tuo kirja! Ja ihania ohjeita selkeästi ja noin 13 eri koon kantajalle. Kaikin puolin kehut ja kiitokset tekijälleen!
Kirja: Neulo saumattomasti ylhäältä alas (Tuulia Salmela)Kirja oli illalla viimeisenä luettavanani. Niinpä aamulla löysin sen tyynyn alta. Valmista työtä ei sentään vielä löytynyt.

Kerroksia-kirjaa olen käännellyt ja katsellut aiemminkin. Sen esteettinen olemus tehoaa. Ja kun sitä lauantain neuletapaamisessa vuolaasti kehuttiin, päätin kirjan hankkia.

Ja voi! Laatikkopaita! Domino-ruudulla leikkimistä! Ja kaikkea muuta ihanaa! Juuri sellainen kirja, johon voi upota, kun kohta marraskuun sateet pieksevät ikkunoita ja saa olla sohvassa vaikkapa lankamatkailemassa.

Mutta jo kovasti vaivaa se, ettei olekaan sopivia lankoja. Ja jos sittenkin jätän nykyiset hommat kesken ja aloitan uuden neuleen uusien oppien mukaan... Sittenkään niin hyviä kirjoja?







tiistai 20. lokakuuta 2015

Kiitoksia

Koska tämä nitkuttaminen on harrastuksista pitkäaikaisin, turvaudun tuloksiin monissa yhteyksissä. Niin kuin varmaan meistä puikottajista moni muukin.

Kuopus hukkasi erääseen turnaukseen reppunsa, jossa oli kahdet nappikset, kaksi pelipaitaa sekä maalivahdin hanskat (toki hikisiä sukkiakin). Ystävällinen Ilves-isä pelasti repun ja toimitti sen meille. Niinpä kyhäsin Ilves-pojalle Nallesta sukat, joihin ompelin nuoren herran pelinumeron.

Toivottavasti Ilveksenkin juniorit pysyvät treeneissä ja peleissä niin lämpiminä, ettei villasukilla ole käyttöä kuin vapaa-ajalla.

Huivin nipersin ystävälle, jonka ammattitaidosta saimme taas alkusyksystä nauttia. Kiitoskukkasiksi hän toivoi sinistä huivia. Sopivasti oli tarjolla Pirtin kehräämön meleerattua karstalankaa (2-2,5 -koon puikoille). Sitä höystin yksivärisellä tummansinisellä SandnesGarnin Sisulla.

Pintaneuleena on yksi huivisuosikeistani, naapurin Rouvan oivallus: oikealla puolella kaikki oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin.


Jotakin päättelemätöntä on vielä. Sukkaurakka joulua kohti etenee (tosin hitaasti) ja lapsen villapaidan suunnitelma muuttui, minkä vuoksi purin kaksi alkua: ensimmäisen villapaita-aikeen sekä viltinpätkän. Mutta villapaita voi jo vallan hyvin.

Pehmeitä paketteja...





Kesän aikaan näpersin puolentusinaa pellavaista pesukinnasta. Ohje ei suinkaan ollut omasta päästä vaan Kotivinkin kesälehdestä http://www.kotivinkki.fi/kasityot/pesukinnas-pellavasta

Aioin tehdä kintaat yksivärisinä, mutta kun ohje toteutetaan eripituisilla kerroksilla, hoitui homma raidoittamalla huolettomammin. Toki pienellä keskittymisellä ja kahdella erillisellä kerällä kintaista saa yksivärisetkin.

Koska langaksi valitsin Langin Linoa, oli se nitkutettava kaksinkertaisena. Pesukintaan pinta voisi olla rouheampikin kuin tuolla langalla tulee - tosin makuasia.


lauantai 10. lokakuuta 2015

Syksyn kirjoista

Joskus päätin, että tässä blogissani kirjoittelen edes hieman kirjoistakin - tuosta toisesta rakkaasta harrastuksestani. Ykkönenhän on tietysti neulominen, opin oikean silmukan ennemmin kuin lukutaidon. Mutta vöhille on jäänyt.

Niinpä nyt lyhykäisesti jotakin niistä syksyn uutuuskirjoista, jotka olen tänä syksynä lukenut.

Kaunein ensin:  Puikkomaisterin sukkakirja http://puikkomaisteri.com/sukkakirja/
kirjankansi
Sitten isona, kun pinna ja aikataulutkin antavat myöden, toteutan edes osan Puikkomaisterin sukista. Kaunis kirja täynnä hyviä ideoita. Iso kiitos selkeistä mallikuvista!

Kaunokirjallisuuden osalta olen pysynyt pääosin kotimaisen puolella. Ainut retki ulkomaisten uutuuksien puolelle tähän mennessä on ollut Nainen junassa - teos jota mainostettiin thrillerinä ja jota aletaan elokuvatakin. Minun luokituksissani tuo jännäri osuu lähinnä "kesälomalla riippumatossa" -kategoriaan. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, kunhan jähmeähköstä alusta pääsee yli. Tässä murha ei ratkea sukkaa neulomalla ja jännitys huipentuu lopussa.

Kotimainen kattaus on tähän mennessä koostunut Normasta, Yöperhosesta, Pajulinnun huudosta ja Meikkipussin pohjalta -juttukokoelmasta.

Norma on Sofi Oksasen uusin, jossa päähenkilö sotkeutuu äitinsä suvun asioihin ja hiusbisnekseen äitinsä hautajaisten jälkeen. Norman omatkin hiukset kirjaimellisesti tuottavat päänvaivaa. Naiskauppaa, dekkarimaisuutta, vallankäyttöä, suhteita joissa kaikki liittyvätkin toisiinsa, huolellisesti tehtyjä pohjatöitä, taitavaa tekstiä - tuttua Oksasta.

Katja Ketun Yöperhonen oli ensimmäinen hänen tuotannostaan lukemani romaani. Kannatti! Tämän päivän ja Stalinin leiritysten kietoutuminen toisiinsa on hienosti rakennettu. Kerronta kerta kaikkisen mainiota.






Pajulinnun huuto
Pajulinnun huuto puolestaan vie meidät 1500-luvun Ainaariin, saamelaisten luo. Teos on jatkoa Joenjoen laululle, mutta ilman muuta sen voi lukea ilman edellistä osaa. Pirkalaiset alkavat tunkea isien maille, joiden arvo on muutakin kuin keltaiset kivet joenpohjassa. Taisteluilta ei vältytä. Tämä aikamatka lumosi minut taas ja päättyy niin, että uskallan haaveilla seuraavasta osasta.


Meikkipussin pohjalta löytyy keski-ikäisen itsellisen naisen arjen aakkoset. Pilke silmäkulmassa käydään läpi niin perhe, kerrostalonaapurit kuin muukin. Omia aakkosia voi miettiä samalla. Ihanan kevyt ja salaviisas juttukokonaisuus, jota on mukava nauttia pikku annoksissa.

Pinossa taitaa olla vielä kolme syksyn uututta, joista paikallinen lehti on tilannut arvostelut. Sitten on vuorossa "Kuninkaan" elämäkerta Litmanen 10.

Lukemisen välissä olen kutonutkin, sukkia, huivin ja pipon koukouskutimina. Ne on vain vielä kuvaamatta. Purkuun meni vilttiaihio, jonka langasta alkaa syntyä tyttärelle villapaita. Harvinainen vuosi - purettavaa on ollut paljon, mutta onneksi jotain valmistakin on syntynyt.