sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Urakkaa ja kapinaa

Sain lapsen joukkuekaverin äidiltä toiveen neuloa kolme paria läppälapasia. Lupauduin. Toinen pari menossa. Teen niitä yhtaikaa, koska sen verran säätämistä vaati ensimmäisten lapasten valmistuminen.

Ja jotta ei tulisi kiire, otinpa työn alle epävirallisen kalenterisukankin. En lämmennyt löytämilleni Seitsemään veljekseen lasketuille sukille, joten hyödynnän Missä neuloimme kerran -blogin sukkaa vuodelta 2013. Tai paremminkin ohjette - langat kun menevät ihan omalla logiikallani.

Ja sitten tupsahti silmilleni tänään päiväkotitätimme Joulupukin kirje, jossa hän toivoi punaisia sukkia.

Huh, hommaa olisi.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Joulu joutuu, kalenteri kiitää



Marraskuussa 2014 jouluhommat olivat jo joutilaita puuhun. Nyt ei siitä pelkoakaan.

Jokavuotiset nitkutuskiireet, salaiset projektit ja kamppailu kalenterin kanssa hidastavat mm. blogini päivittelyä. Sukkukasasta kummityttöjen osuus on jo lähtenyt kohti pukinkontteja ja osa siirtyi jonossa peremmälle, sillä sain tilauksen kolmesta läppälapasparista.

Hetken nettihaahuiluun on kuitenkin aikaa - ainakin nyt, kun pitäisi tehdä rästissä olevia töitä.

Moni varmaankin jo odottaa, että pääsee availemaan joulukalenteriaan. Minä toivoisin aikaa, jolla neuloa Missä neuloimme kerran -blogin leidien joulukalenterisukat. Eräänä vuonna sellaiset kyhäsin (kuten kuvasta näkyy) ja kivaa oli! Haasteeksi koitui ainoastaan se, että minulla oli liian vähän yksivärisiä sukkalankoja. Yritän varustautua ensi vuoteen - nyt ei anna urakat periksi.


Lankafirma Drops on monena vuonna tarjonnut kalenterin, jossa on pikku puuhaa joka päivälle ja jota ei pääse kurkkimaan etukäteen. Nyt heillä on mm. Joulutyöpaja.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Pikkuinen meinasi kadota isompien sekaan

 Saimme sukuumme yllätysvauvan keväällä, omaa prisessaamme 14 vuotta ja 14 tuntia nuoremman pienen tytön. Äitinsä, läheinen serkkuni, sai valita ruusuja tai neuletakin. Hän valitsi lapselleen neuletakin.

Vaikka olin tekemässä pientä vaatetta, meni siihen yllättävän mona viikkoa. Koko ajan laskettavaa, mitattavaa ja pariinkin ohjeeseen vertailtavaa, jotta tytölle tulisi edes johonkin ikäkauteen passeli lämmike. Aloitin neuleen toukokuussa, jotta valmis olisi ojennettavissa heinäkuussa sukumme kekkereissä.

Rowanin felted tweed, arviointia, purkua ja uudelleen tekemistä. Lopuksi helmiäisnapit - sovpivasti myös siksi, että tytöstä tuli isoveljensä (joka on kummipoikani) päätöksellä Helmi.


Toivottvasti Helmin polku on lämmin, rehevä ja antoisa!

Ohjeita etsiessä löytyi seuraavankin lahjatakin ohje, sellainen jonka olisin aikoinaan halunnut neuloa omalle tuttäreleni (jos olisin ollut kunnossa ja ohje saatavilla) ja josta on jo viisi paperikopiota tallessa.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Kuituja ja raitoja

Yksi hampaistani on viime kuukausina pitänyt minua jännityksessä ja taitavaa hammaslääkäriäni työllistettynä. 13.10. lähti hammas, mutta vielä rajan takaakin aiheutti antibioottikuurin. Lääkäri määräsi niin tuhdit myrkyt, että arvelin niiden aiheuttavan vatsavaivoja. Rakas ystäväni Neulova Ninja oli aivan samaa mieltä ja kannusti hankkimaan kuituja.

Suuri Käsityö -lehden lokakuun numerossa (2016) oli raidallisen laatikkopaidan malli, jota kaavailin toteutettavaksi heti, kun ohjeen työmaalle tulleessa lehdessä näin. Lankoja ei vain meinannut sopivia löytyä. Niinpä antibioottihuuruissa (yksi heti apteekissa kiltisti kitaan) päädyin uhmaamaan ohjetta ja toteuttamaan sen kahdella raidoittavalla langalla kolmen sijaan.

130 silmukkaa, kokoa 3 olevat kepakot ja Langin Mille colori baby  - neulemotivaation huoltoa joulusukkaurakoiden keskellä.


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Testattu on!

 8.9. sain sähköpostiini Suvi Simolalta ohjeet neuleeseen, jota hän valmistelee kohti julkisuutta. 24 muun koeneulojan kanssa aikaa vastaan taistelemaan puikot heiluen. Ja koko lailla niin teinkin kuluneen kuukauden. Yksikään joulukukkanen ei edistynyt mihinkään eikä kovinkaan moni muukaan asia arjessani. Halusin nimittäin neuleen valmiiksi selkeästi ennen määräaikaa, jottei tarvitsisi syyslomaa aikatauluttaa kameran, kuvaustaitoisen, nettiyhteyden yms. mukaan.

Eilen 8.10. päättelin viimeiset langanpäät. Sattumalta eilen on myös jo edesmenneen Hilla-mummoni nimipäivä, mummoni joka opetti minut aikoinaan neulomaan. Tai siis kutomaan, kuten meillä Hämeessä.

Olen kovin tyytyväinen! Se nyt ei tietenkään voi olla yllätys, koska malli on kaunis. Langat (Mokkasukkaa ja Louhittaren luolan lankaa sekä yksi Wetterhoffin lanka - vyötteet hukassa) löytyivät nurkista. Jos olisi ollut aikaa enenmmän ja ehtinyt lankaostoksille, olisin ottanut sähäkämmän yhdistelmän. Nyt hyvin perusvärejä minulle.

450g Mokkasukkaa ei aivan riittänyt, joten ranteet ja kaula-aukon resorin nitkutin yksivärisellä tuntemattomalla langalla, jota sopivasti löytyi kotoa. Kannattaa siis varata L-kokoon noin 500g pääväriä, raitoihin riittää 50g.

Vaikka minulla on löysä käsiala, noudatin puikoissakin ohjetta. Neulomisen jälkeinen "liotushoito" teki ihmeitä ja neuleesta tosi laskeutuvan.

Vielä en tiedä, kummasta nautin enemmän - kokonaisuudesta vaiko yllätyksistä yksityiskohdissa. Raglan-lisäykset on yksi herkullinen S.Simola-yksityiskohta:


Hartioista löytyy toinen: "selkäranka", joka tosin tässä kuvassa näkyy huonosti.


Ja kokonaisuudessaan tällainen neule. Ehkä huomenna on jo niin kylmää, että on mentävä villapaidassa töihin.


maanantai 3. lokakuuta 2016

Rakas Joulupukki,

koska jouluun on noin 80 päivää, rohkenen jo häiritä Sinua. En ole ollut yhtään sen kiltimpi kuin aikaisempinakaan vuosina. Mutta toisaalta olen ollut rehellinen, aito, kiukutteleva, vetäytyvä, vain aika ajoin sosiaalinen minä.

Yritän kaahata lahjarekesi kyytiin yhden huivin ja noin kymmenen sukkaparia. Haluaisin ehtiä enemmän, mutta kun pääsin koeneulojaksi Suvi Simolalle, itsekkäät pyrkimykseni kiilasivat ohi kauniimmista ajatuksista.

Silti rohkenen toivoa yhtä kirjaa:

Kuvahaun tulos haulle villit vanttuut kirja

Siis Lumi Karmitsan huikea kirjoneuleteos Villit vanttuut ja vallattomat villasukat Moreeni-kustantamolta. Puolisoni jo lainasi tämän naapurikunnan kirjastosta tarkistuttaakseen, onko kirja mieluinen. ON SE! Tyttäremme kanssa likimain taittelimme lainakirjaa hiirenkorville ja listasimme, mikä ihanuus sopisi kenellekin tuttavapiirimme erityisen tärkeistä.

Pahin innostaja tähän kirjaan oli internetissä nähty kuva kissasukista:

Kuvahaun tulos haulle villit vanttuut kirja

Kuka näitä voi vastustaa? Tiedän jo nyt ainakin neljä ihmistä, joille voisin tehdä tällaiset.

Tämän kirjan lisäksi toivon Tiirinkosken oikeaa villalankaa villatakillisen verran.

Kuvahaun tulos haulle villit vanttuut kirja

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Messuja, mielenosoituksia ja boikotointia


Pääsin pitkästä aikaa pääkaupunkiin tapaamaan sisartani. Samaan aikaan sinne halusi moni muukin: kaksi toisilleen kilpailevaa tahoa järjesti mielenosoituksia sekä teräväpuikkoinen ja -koukkuinen väki kokoontui kädentaitomessuille.

Minä olin etukäteen kuvitellut, etten mene edes lankakauppaan. Onhan testineule nyt päähuomioni kohde, jonka valmistuttua olisi liukuhihnatuotannoksi asti erinäisiä neulottavia esineitä. Kannustukseksi, kiusaksi tai muutoin vain tyttäreni ilmoittelee aika ajoin, montako päivää on jouluun. Samalla minä järjestän sukkalistaa sen mukaan, milloin mahtaisin saajapuolella olevia tavata.

Mutta kun Snurreen sitten kuitenkin halusin. Matkalla sinne kurvasimme kuitenkin Fiina Neuleeseen. Eikä hukkareissua siitä tullutkaan - ei muuten ole koskaan tullut, kun olen heillä poikennut. Siskoni löysi ihanaa lankaa joululahja-aikeisiinsa ja sai mukaansa hyviä ohjeita - seuraavassa etapissamme Thehuoneessa alkoi jo syntyä rannekkeita.

Minä juutuin huikeaan Regia-valikoimaan, sillä Regia on kestosuosikkini sukkalangoissa. Koska kaikki muutkin - ym. selityksillä aion nitkutella Anelmaiset, joiden kohteeksi sisareni uhrautui. Niinpä hän sai ihan itse sorvata värit toiveittensa mukaan. Tuosta kirjavasta lähti liikkeelle kokonaisuus, jossa pohjavärinä on perusharmaa, raikastimina valkoinen ja tummansininen sekä tehosteena peruspunainen.

Testipaita on 1,5cm vailla ensimmäisessä hihassa. Ja näistä langoista johtuen yhä kiivaammalla vauhdilla kohti valmista. Palkintoprojekti siis siintää jo silmissä.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Sankarille seikkailijan pipo

 Hyvin tärkeä ystäväni - ja kuopuksen haavekummisetä - täyttää puoli vuosisataa. Vaikka meillä oli työporukkamme "kukkanen" sankarille, halusin viedä myös jotakin omaa ja itse tehtyä. Jouluisin hän viehättävän rouvansa kanssa on saanut meiltä usein sukkia, niinpä päätin tarttua pipoon.

Kiitos Puikkomaisterin teoksista huomatun vinkin, nappasin Jacques Cousteau -pipon ja siihen niin mainiosti laaditun ohjeen Punaisen sydämen torpasta. Langan osalta päädyin (vastoin ohjetta) Langin merinovillaan, koska halusin mahdollisimman pehmeän ja kutittamattoman pipon. Oikea värikin löytyi sopivasti kylämme Wetterhofflilta pikapoikkeamalla lasten harrastusten välissä. Ohjeen mukaan sadan gramman piti riittää ja riittihän se - tähteeksi jäi noin 10 metriä.

Helppo ja nopeahko pyöräytettävä 3,5 puikoilla ja 100 grammasta vaikkapa puuvillaa, kuten yksi ohjeen luojan pipoista.

Kuopus ja aurinko olivat sopivasti läsnä, kun virittelin kuvaamista. Siitä seurauksena mm. se, että hänellekin olisi laadittava samanlainen pipo, tilauksessa tätä ennen jo sukat.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Pääsin testaamaan

Aina niin upeita ja oman tyylinsä pitäviä neuleita laativa Suvi Simola kuulutteli testaajia uusinta neulepuseroaan varten. Lähetin toiverikkaana, mutta realistina omat koko- ja pääväriajatukseni. Ja kas, onni suosi rohkeaa!

Sitten tuli kiire:

- kaivamaan langat varastosta. Tämä olikin tällä kertaa helppo juttu, koska kotona oleva Villamokan Mokkasukka kävi myös maestrolle. Nettikauppojen, tulevan viikonlopun aikataulujen ym. kanssa olisikin mennyt hankalammaksi.


- tulostamaan ohje ja iloitsemaan siitä, kuinka se tekemällä aukeaa. Onneksi olen tehnyt yhden ylhäältä alas -neuleen jo - helpotti kummasti näin hahmotusvaivaista ihmistä.

- neulomaan mahdollisimman koko ajan, mm. pojan futisturnauksen matkoilla (kuva jostakin Tampereen ja Hämeenlinnan väliseltä moottoritieltä). En sentään nitkutellut pelien aikaan enkä ystäväni 50v-kutsuilla

Kameraakaan en ehtinyt kaivella vaan kuvailin puhelimella. Valmista tulee olla 20.10.2016

Ohje on helppo, malli kaunis ja viimeistelty herkullisilla yksityiskohdilla. Näinpä ollen tämä neule jää minulle. Ja ne kuuluisat sukkasulkeiset... siirtyivät.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Keittiöhaaveilua

Asumme vuonna 1971 valmistuneessa talossa. Keittiön remontoimme ennen muuttoa 15 vuotta sitten silloisiin olosuhteisiin. Nyt liesi alkaa olla ennemmän ulos- kuin sisäänpäin lämpiävä, toiseen seinään on tullut oven siirron myötä pituutta lisää ja kulumia on joka paikassa. Lisäksi käyttövesiputket menevät vaihtoon.

Niinpä päätimme remonteerata myös keittiön. Nyt on menossa paras vaihe: haaveilu. Haaveissa ainakin:
- ruudullinen lattia - mieluummin valmiina kuviona. Ihanat maalausohjeetkin löysin http://onnellinenvaiei.blogspot.fi/2013/08/lattian-ruutumaalaus-painting.html

Vinyylimattoakin saattaisi löytyä:
http://kuluttajamyynti-lattiat.tarkett.fi/tuotteet/tarkettin-vinyylilattiat/tarkettin-vinyylilattiat/extra#firstsku=845462o.tktp

- köyhän naisen Smeg -jääkaappi, vinkki niin tärkeältä ystävältä
 https://ekodinkoneet.fi/kodinkoneet/kylmalaitteet/retro/bompani-bomp101-c

Liian paljon on kaikkia vaihtoehtoja tarjolla. Välitilaankin kaiken maailman levyjä (Paluu pinkopahviin?), esim:

https://www.netrauta.fi/keittio/valitilan-pinnat/valitilan-laminaatti-berry-alloc-valkoinen-0451-kuvio-10x20cm-tiili-levy-3x600x1200mm

Onneksi tosi toimiin ryhdytään vasta talvella.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kesäkutimia

Kesällä en saanut aikaiseksi yhtäkään päivitystä näköjään. Nyt sitten kutimia ja kuvia tupsahtelee pikku hiljaa samalla, kun kyhään jo joulua ajatellen nitkutuksia.

 Lapsi halusi lähes kaksi vuotta sitten raitasukat. Ja jo tänä kesänä sain ne valmiiksi. Puikkoina 2,5-koon kepakot, 4 oikein, 2 nurin -malli menossa ja lankoina kaikenlaisia loppuja.

Yksi kirjava lanka kulki neljän kerroksen erinä ja sitten niitä pikkuisia nöttösiä kuljetin kahden kerroksen erissä. Alku, kantapäät ja kärjet taas neuloin keskenään samalla värillä. Jos oikein laskin, loppui tai ainakin kului vähemmäksi 13 eri kerää.


Rakas, tärkeä, pitkäaikainen ystäväni asustaa ahkerasti eri tavoin vaatekokonaisuuksiaan. Hän käyttää taitavasti mm. huiveja. Niinpä nyhersin hänelle langasta, jonka vyötteen kadotin jo aikaa sitten, huivinhetaleen. Näppituntumalla langasta osa puuvilla, puikkoina 4,5-koko ja pintana riisineuletta.

 Tein huivista vinon eli oikean puolen kerroksella kavensin aloitusreunassa yhden silmukan ja päätösreunassa lisäsin tilalle yhden. Niinpä nuo raidatkin menevät vinoon.

 Tästä innostuin niin paljon, että nyt yhtenä kokouskutimena sukkasulkeisten seassa seikkailee yksivärinen, vinoon menevä riisineulehuivi minulle. Jos vaikka oppisin huiveihinkin.

Viime talvena nitkuttamastani tyttäreni villapuserosta http://villahilla-kaisa.blogspot.fi/2016/01/ei-tullut-vilttia.html jäi lähes 200g Novitan Jokea. Koska se on 100% villaa enkä saa samaa väriä mistään, päätin tehdä niin pitkän "sahahuivin" kuin tulisi. Ja huivin saajaa ajatellen saattoi pituutta tullakin ihan riittävästi.
Sahahuiville on virallinenkin nimi, jonka olen unohtanut. Lykkäsin huivia tulemaan 6-koon puikoilla. Alkuun 10 silmukkaa ja ainaoikeaa. Jokaisen kerroksen reunassa (aina samassa reunassa)lisätään yksi silmukka. Kymmenen kerroksen välein toisesta reunasta päätellään viisi silmukkaa. Näin huivi leviää yhdestä reunasta ja toiseen reunaan tulee tuo sahanterä.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Linjat kunnossa!

Minä, huiveja todella vähän käyttävä, ihastuin viime keväänä Lankakauppa Kerän neuletapaamisessa huiviin, jota yksi läsnäolija laati kauniista, herkästä vadelmaisesta langasta. Ohjeen äärelle minut neuvoi rouva, jonka löytää blogista Pehmeitä paketteja 

Koska ohje suorastaan annettiin minulle täsmävinkkinä, ryhdyin toimeen. Langaksi valitsin Isagerin Meriliniä, jossa on 80% villaa ja 20% pellavaa ja jota meni noin 220g. Väriksi valitsin nro 11, joka valosta riippuen on joko harmahtava, vaaleansininen tai jopa vedenvärinen - mitä ikinä tuo nimi tarkoittaakaan.

Kokoa huiville tulee juhlavasti. Muoto on noin kolmio ja vaatii ehdottomasti pingotuksen - minä menin sitä varten vanhempieni mökille, jotta lattiatilaa on riittävästi joutilaana ja jottei kissamme pääse asentamaan nuppineuloja hänen mielestään paremmin.

Yksi parhaista puolista on tässä mallissa on se, miten tuo pintaneule (2 oikein, 2 nurin) lisäyksineen ja kavennuksineen rakentaa kokonaisuuden. Joutuisaa, mielenkiintoista ja helppoa - oikein hyvä kisaneule tänä kesänä, kun meitä penkkiurheilijoita on hellitty niin jalkapallon kuin yleisurheilunkin EM-kisoilla sekä Olympialaisilla.

Ja parasta on sekin, kuinka tuohon huiviin voi kääriytyä nyt, kun se on valmis. Suosikkini! Vaikka tämä onkin helppo malli, kannattaa se toteuttaa laatulangasta.

Ohjeen pääsee hankkimaan vaikkapa Ravelrystä. Tämän nerokkaan Ley Lines -huivin takana on Joji Locatelli.


lauantai 20. elokuuta 2016

Tumppeja, lapasia, kynsikkäitä, kämmekkäitä ym. kaunista ja tarpeellista

No niin, TÄTÄ olen odottanut ja  haaveillut samalla, kun olen verytellyt kuola valuen Puikkomaisterin sukkakirjan äärellä. Tämän viikon tiistaina booky.fi:n paketti sitten ystävällisesti odotti töistä tulijaa postilaatikossa. Lennossa vaihto lapsen hararstuskuljettajaksi ja mukaan "Lapanen", kamera ja eväät aikomuksenani lukea kirjaa ulkona - olihan edessä lapsen 90min futistreenit.

Sää päätti toisin. Esteri ahkeroi koko illan. Niinpä luin ja kuvasin pienessä, harmaassa autossani, joka olikin yhtäkkiä valoa ja lämpöä täynnä.

Sukkakirjankin perusteella osasin odottaa hienoa. Ja hienoa tuli! Tosi osaajien tekemä kirja, jossa selkeät ohjeet, upeat kuvat (pahoittelen näitä sadesäässä autossa otettuja huonoja todisteita), runsaasti ideoita ja uutta tuumattavaa. Ei enää sivuakaan siitä, kuinka silmukka luodaan, mistä kiitos - siihen kyllä ohjeet löytyvät muualta.

Jos malttaa, on pikkukuva jokaisesta ohjeesta heti aluksi:

Omia suosikkejani löytyi helposti muutama.

Ihan ehdottomasti joskus tehtävä -listalle loikkasivat nämä kolmiokämmekkäät. Ja tietysti iloisella toteutuksella. Mutta toki haluan kokeilla nämä esim. vaaleanharmaana ja katsoa, miten yksivärisissä pääsee tuo tekeminen näkyviin.


Kai kohta jokainen meistä tarvitsisi reiällisetkin lapaset, kun tuo pieni (miksei isompikin) taikalaatikko tuntuu olevan aina käsissä. Olisi muuten hyvä joululahja kummilapsille! Ehtisinköhän jouluksi kolmelle kummitytölleni ja yhdet tietenkin omalle prinsessalleni?


Ihanien mallien ja hienojen kuvien lisäksi jokaiseen ohjeeseen liittyy tarina. Useimmiten tarina juuri hänestä, jolle ko. ohje on omistettu. Näistä tarinoista suosikkini on tietenkin se, jossa kiitokset saa perheen korvaamaton lisäapu, jolla on silmää - tai paremminkin korvaa - meidän hämäläisten huumorille. Kauniit lapaset on hänkin ansainnut. Ja myös hänen lapastensa mallin haluan toteuttaa.

Miksi on työn alla kasa sukkia? Ja siitä kasasta ohi kiilannut neuletakki? Ehken kasaa voisi hieman järjestellä uusiksi. Tai sitten joululahjaruuhkan jälkeen ryhdyn rentoutumaan lapasilla.

Suurkiitos Puikkomaisterille lukuelämyksen lisäksi siitä innosta, joka taas loikkasi puikoilleni! Kun olen kutonut kauemmin kuin lukenut, laahaavat kepakkoni ajoin aika laiskasti. Mutta nyt mennään taas!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Loota I - ensimmäinen laatikkopaitani


 Koko talven osui silmiini erilaisia laatikkopaitoja täynnä yksinkertaisuutta höystettynä nerokkailla yksityiskohdilla. Alkoi syntyä ajatuksia omista laatikkopaidoista, joista osaan sentään olisi langat valmiiksi ehtymättömissä varastoissani. Niinpä oli ryhdyttävä toimeen.

Vuosikausia sitten hankin lahdesta Lankakauppa Heiniltä Katian Bombay-lankaa mm. turkoosin sävyisenä. Se on kiiltäväpintaista, 100% puuvillalankaa. Koska noin seitsemän vuoden marinoinnin aikana en ollut kohdannut (tosin en juuri etsinytkään) suosikkiväreissäni juoksevaan lankaan täydellistä ohjetta, päätin aloittaa lootapaitakokoelmani sillä.


Koska en halunnut liian kapeita raitoja, tein etu- ja takakappaleet erikseen. Kaikissa reunoissa on riisineuletta, jota en ollut taas vähiin aikoihin käyttänyt missään.

Ja voi harmistus, noin 500 gramman aukko arkistoissa ;)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kisa- ja kesäneuleita


fudis em 2016


Penkkiurheilija-nitkuttelijan unelmakesä: jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisat sekä kesäolympialaiset. Juuri enempää ei voi toivoa! Paitsi, että ahkeroisivat alkuillasta, jotta pysyn katsomossa hereillä.

Ylen avulla pääsee aikatauluttamaan iltansa tai ainakin ajastamaan tallennukset.

Kisakutimikseni valikoituvat  Ley Lines -huivi ja ainakin yksi sukkapari, sillä futiskisojen aikaan osuu myös oman pojan joukkueen osallistuminen Ålands Cup -tapahtumaan sekä perheemme reissu. Loogiset ja helposti kuljetettavat neuleet ovat siis tarpeen.

Ja koska olen jo kauan ollut Italian fani, tavoitellaan azurroa kisakutimiinkin. Isagerin Merilinistä (80% merinovillaa, 20% pellavaa) syntyy taatusti huivi, joka ei kutita. Aikeissa olevat sukat sisältävät myös sinistä ja aikanaan siirtyvät lahjajemmaan.

Ja välitöinä olisi ihan pienen tytön villatakki, jonka osat ovat hämmentävän kokoisia.


lauantai 7. toukokuuta 2016

Onko pakko tehdä -huivi

Olen onneton huivien käyttäjä. Ymmärrän niiden olevan kauniita, oivia asun tehostajia, viimeistelijöitä ja pelastajia. Tiedän, että ne ovat aika ajoin tässä maassa tarpeellisiakin, ellei peräti pakollisia. Silti en niitä juurikaan käytä.

Tänään matkailin Lankakauppa Kerän "viikkopalaveriin", jossa kohtasin monta iloista neulojaa ja virkistyin. Sain myös muutaman idean. Elvytyksen määrästä parhaiten kertonee se, että päälimmäisenä mielessä on Ley Lines -huivi, jota eräs osaaja neuloi silkki-pellava-alpakka-langasta (jos muistan oikein).

Pehmeitä paketteja -blogissa on Sannan versio kyseisestä ihanuudesta.

Toinen houkutus, joka päässee nopeastikin puikoille, on Langin Seta tweed -lanka. Siitä näin hauskan, huikean laatikkopaitaversion, jonka ohje on ollut kuulemma Kotilieden Käsityö 2/2015 -lehdessä. Ao. aviisia en taida saada käsiini, mutta sorvailen omasta päästä -tyylillä jotain. Lanka on houkuttelevaa: 75% silkkiä, loput puuvillaa.

T-paitaakin tuumailen. Jonna HIetalan kirjassa Kerällä on simppeli pidennetyillä silmukoilla tehty yhden päivän käsityö. Vähän vaativampi löytyisi esim. Jessies girl -reseptillä Ravelrysta. 

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mä haluun!!!

Muksuilla ei kuulemma enää ole uhmaikää vaan tahtoikä. Sitten tulee murrosikä ja siitä selvittyään ihminen kohtaa kaiken maailman tasalukukriisejä ja -villityksiä.

Minulla on matkassa mukana jarru, kilpirauhasen vajaatoiminta, joka tasoittaa älyttömän monta kriisiä poistaen suurimmat huiput. Mutta vastapainoksi se ilmeisesti aiheuttaa mä haluun -kauden (MHK), joka on aika ajoin aika tehokas.

Juuri nyt MHK vaatii
- iloisia, keväisiä lankoja
- pellavaa
- neulomista
- ihme kyllä, jotakin itselleni

Paikalliset lankakauppamme eivät ole kovin innostavia. Kotimaisista neulelehdistä en innostu ollenkaan. Tämä toki on kovin turvallista, sillä nurkista löytyy kyllä tarveaineita muutamaankin neuleeseen.

Onneksi Loota nro 1 on kohta valmis! Voin ryhtyä seuraavaan  - kunhan ensin saan päätettyä, mikä se seuraava on.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Lukuilo on palannut!

Jouluna luin Rambon, joka sai vuoden 2015 Finlandia Junior -palkinnon. Sen jälkeen olen lukenut lähinnä tietokirjoja ja lehtiä sekä selannut neulekirjoja. Puutarhakirjat olen piilottanut. Mikään kaunokirjallinen teos ei ole vaatinut huomiota, tai minusta ei ole ollut antamaan niille huomiota.

Mutta voi mikä riemu, kun pääsin lukemisen vauhtiin! Syy on Veera Vaahteran (alias Pauliina Vanhatalo), jonka koko tähänastisen tuotannon hurautin kahdessa päivässä.




Rakkautta, vahingossa   
   

 Ja miksi näin? Kaikki kolme romaania on kirjoitettu taitavasti ja laadukkaalla suomen kielellä. Tapahtumat ovat oikeastaan ihan mahdollisia - ollaan askel toisaalla siitä chick lit -kirjallisuudesta, johon Vaahterakin usein kategorioidaan. Modernia Hilja Valtosta, sanon minä. Ehdottoman rentouttavaa ja virkistävää! Odotan jo neljättä, joka ilemstyy toukokuussa.

Miksi sitten juuri nyt Veera Vaahtera? Ainakin siksi, että Pauliina Vanhatalo on julkaissut teoksen Keskivaikea vuosi, jossa hän käsittelee masennustaan. Tämä on ollut esillä monessa lehdessä (jopa minä olen havainnut kaksi artikkelia). Niinpä Vanhatalon salanimellä julkaisematkin teokset ovat livahdelleet esiin.

Nainen, jonka rohkeutta arvostan!

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ehdinpä KAListella minäkin!

Viime kesänä kilvan kalistelivat Isagerin Lemon-ohjetta ahkerammat leidit. Minä valpastuin sen verran, että hankin langat ja todella kauniin Neuleiden neljä vuodenaikaa -teoksen.

Kun helmikuussa maestro Isager piti Lankakauppa Kerässä neulekursseja, viritti rouva kauppias Isager-teemalla KALin. Aikaa oli 15.2.-15.3., työn ja langan piti olla Isagerin valikoimista. Helppoa! Ja kuukausi aikaa!

Päätin kaivaa komerostani munakoiso-sävyisen Isagerin Spinnin, jota kului vain 200g. Tiukkaan sain nitkutella, jotta sain Sitruunani ajoissa valmiiksi. Mutta sain. Toisaalta kiire aikataulu pakotti kyhäämään kudinta joka paikassa, jolloin yksi jos toinen ihmetteli niitä Lemonin herkullisia yksityiskohtia, joilla se minut lumosi.



Poikittain neulotut "raidat" täytyy muistaa toistekin. Pystylaskokseen en ollut aivan tyytyväinen - jos sen joskus ideana johonkin hyödynnän, voisin neuloa siitä kaksi kerrosta korkeamman.

Valmiista neuleesta tuli kevyt ja löysä - juuri sellainen, jota voi käyttää ympäri vuoden lyhyt- tai pitkähihaisen paidan päällä sään mukaan.

Ehdin muuten ihan hyvin - jo 13.3. oli neule valmis.

Tämän ja Hennin ihanuuden jälkeen aloitinkin lootan, jonka kanssa en laske mitään. Taukoa päälle ja samalla aikaa kerätä yhä pidemmäksi sitä tämänkin haluan -listaa.

Testattu on!


 Tammikuun alussa Lankakauppa Kerän neuletapaamisessa tapasin Hennin, viehättävän nuoren naisen, jolla oli päällään todella kaunis neule. Se olikin Hennin oma malli, josta minä muutaman muun naisen lisäksi sain ohjeen testattavakseni.

Koska rakastuin päätä pahkaa malliin, kaivelin nurkista Isagerin Highland silk -lankaa, joka läpäisi myös kissamme laatutestit - eipä ihme: 80% villaa, 20% silkiä ja syntyvä neulos todella pehmeää.

Kepakoin menemään koon 3 puikoilla elämäni ensimmäistä ylhäältä alas -neuletta. Luulen pysyneeni aika hyvin ohjeessakin mukana, sillä kun alkoi hihojen erottelu ja "helmaosan" laadinta, en ollut yhtään väärillä silmukkaluvuilla.



Suosikkikirjailijani Mika Waltari kuvailee kirjoissaan ihailevasti naisten pyöreitä olkapäitä. Hennin ohje suorastaa korostaa näitä "waltariaanisia" kohtia. Yksi kyseisen mallin huippu on nurjan silmukan kauneus ennen resoreita. 


Nyt en vain tiedä, otanko käyttöön vaiko jätänkö henkariin ohi mennen siveltäväksi.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Raitaa, raitaa



Kasvavan lapsen villapaitaa kannattaa ehdottomasti hautoa keskeneräisenä yli vuosi laatikon pohjalla, ennen kuin kyhää sen valmiiksi. Heh.

Onneksi paidan kohde ei vaihtanut mielipidettään kesken projektin, joka sentään ensimmäisessä vaiheessa oli noussut kainaloihin asti. Niinpä joulun jälkeen panin puikkoihin vauhtia ja tikutin loput. Lopputulema: helmassa kasvunvaraa, hihoissa ei. No ehken ensi talvena jatketaan hihoja.

Ryijy syntyi joukosta Nallen paksuisista langanlopuista 3-koon puikoilla. Yhtenä kappaleena kainaloihin, sitten hihat ja sen jälkeen kaikki samaan rinkiin kokemaan raglan-kavennuksia. Jotain osviittaa silmukoihin oli jostakin lehdestä - ei tämän tarkempaa muistikuvaa aiheesta. Pääsääntöisesti samankorkuisia raitoja, paitsi silloin tällöin esiintyvät punainen ja tummansininen esiintyvät kahden kerroksen korkuisina.


Loput kerät lähtivät Muorin sukkatehtaalle, jossa on menossa vallan iloinen raidoituskausi. Nyt minä puolestani urakoin Isagerin Lemon-neuletta, josta tulossa kerrankin neule itselleni. Ja sen jälkeen jotakin, jossa ei lasketa eikä ajatella.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

90/10-neule

Kun aloin joulukuussa 2015 sairaslomani iloksi nitkuttelemaan miehelleni villapuseroa, velloi maassamme mm. keskustelu valtionvarainministerin laskutaidosta. Luvut 90% ja 10% olivat menneet iloisesti sekaisin ja ihan omasta päästäänkin hän oli jotain löytänyt.

Niin tein minäkin. CascadeYarnsin Ecological wool - joka täyttää kissammekin laatuvaatimukset niin hyvin, että Tarmo änkesi kerimään lankaa - ja 6-koon puikot sekä pohjalle ohje Kotiliesi Käsityö 9/2015 -lehdestä. Ja sitten sekä neulomaan että säätelemään.





Arvioilta 90% meni alkuperäisen ohjeen mukaan. Muutoksia tein hihansuihin, joihin vaihdoin 1 oikein, 1 nurin -joustimen (jota on kauluksessakin), kauluksesta ei tullut niin korkeaa (saajan toive) enkä paidan yläosaan lykännyt helmineuletta, kun sitä ei ollut missään muuallakaan.

Tämä sekä Cascade220 ovat kyllä luottolankoja, vaikka harvoin niitä käytänkin. Niiden näppituntuma on kertakaikkisen ihana.

Ja koska tuon 90/10-paidan myötä varastooni tuli 700g:n lovi, tilkkasin sitä Lankakauppa Kerästä löytämälläni ihanalla mohairlangalla, Isagerin Silk mohairilla. Pitkän tähtäimen haaveissa on hääpukuuni käyvä bolero, johon tämä lanka on täydellinen.















Ei tullut vilttiä

 
Syksyllä 2014 lähikauppamme myi Novitan Joki-lankaa niiiiin halvalla, että oli pakko ostaa. Hankin kahta väriä ja kumpaakin kaiken, mitä hyllyssä oli.

Ensimmäisen värin kanssa vietin uuden vuoden seudun laatien siitä pienen viltin. Toisestakin piti tulla viltti. Mutta eipä tullut. Tyttäreni ensin valitseman ja huomattavan ihanan villapuseron kanssa meni hermo, kun lisäyksiä oli niin paljon, ettei laskelmani päteneet millään. Eikä etenkään siksi, että samalla seurasin Neiti Ficheriä.

Oli ajateltava uusiksi. Tavoitteena oli yhä perusvillapusero vailla kummia krumeluurenkoja. Osviittaa alkoi löytyä Novitan Kevät 2015 -lehdestä, jonka kahta mallia hyödynsin silmukkamäärissä ja osin pituuksissa. Muutoin sorvailin neidin tilausten mukaan.

Lankana siis Joki, joka on 100% villaa. Käytin löysäkätisenä 5-koon puikkoja.Kun kyseessä on näitä "säännöllisesti" väriä vaihtava lanka, aloitin kerän vuoroin sisältä ja vuoroin ulkoa. Pintaan tuli eloa eri tavoin. Raglamoin olkapäät ja kauluksen joustinneuleen oikeat silmukat tein kiertäen.
 


Alkuperäisohjeiden eripituisista helmoista en innostunut, sen sijaan pykäsin halkiot.

Kuvausapulaisena hääri Mosku, mummolan iloinen vahti.