sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Pikkuinen meinasi kadota isompien sekaan

 Saimme sukuumme yllätysvauvan keväällä, omaa prisessaamme 14 vuotta ja 14 tuntia nuoremman pienen tytön. Äitinsä, läheinen serkkuni, sai valita ruusuja tai neuletakin. Hän valitsi lapselleen neuletakin.

Vaikka olin tekemässä pientä vaatetta, meni siihen yllättävän mona viikkoa. Koko ajan laskettavaa, mitattavaa ja pariinkin ohjeeseen vertailtavaa, jotta tytölle tulisi edes johonkin ikäkauteen passeli lämmike. Aloitin neuleen toukokuussa, jotta valmis olisi ojennettavissa heinäkuussa sukumme kekkereissä.

Rowanin felted tweed, arviointia, purkua ja uudelleen tekemistä. Lopuksi helmiäisnapit - sovpivasti myös siksi, että tytöstä tuli isoveljensä (joka on kummipoikani) päätöksellä Helmi.


Toivottvasti Helmin polku on lämmin, rehevä ja antoisa!

Ohjeita etsiessä löytyi seuraavankin lahjatakin ohje, sellainen jonka olisin aikoinaan halunnut neuloa omalle tuttäreleni (jos olisin ollut kunnossa ja ohje saatavilla) ja josta on jo viisi paperikopiota tallessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti