keskiviikko 24. elokuuta 2016

Linjat kunnossa!

Minä, huiveja todella vähän käyttävä, ihastuin viime keväänä Lankakauppa Kerän neuletapaamisessa huiviin, jota yksi läsnäolija laati kauniista, herkästä vadelmaisesta langasta. Ohjeen äärelle minut neuvoi rouva, jonka löytää blogista Pehmeitä paketteja 

Koska ohje suorastaan annettiin minulle täsmävinkkinä, ryhdyin toimeen. Langaksi valitsin Isagerin Meriliniä, jossa on 80% villaa ja 20% pellavaa ja jota meni noin 220g. Väriksi valitsin nro 11, joka valosta riippuen on joko harmahtava, vaaleansininen tai jopa vedenvärinen - mitä ikinä tuo nimi tarkoittaakaan.

Kokoa huiville tulee juhlavasti. Muoto on noin kolmio ja vaatii ehdottomasti pingotuksen - minä menin sitä varten vanhempieni mökille, jotta lattiatilaa on riittävästi joutilaana ja jottei kissamme pääse asentamaan nuppineuloja hänen mielestään paremmin.

Yksi parhaista puolista on tässä mallissa on se, miten tuo pintaneule (2 oikein, 2 nurin) lisäyksineen ja kavennuksineen rakentaa kokonaisuuden. Joutuisaa, mielenkiintoista ja helppoa - oikein hyvä kisaneule tänä kesänä, kun meitä penkkiurheilijoita on hellitty niin jalkapallon kuin yleisurheilunkin EM-kisoilla sekä Olympialaisilla.

Ja parasta on sekin, kuinka tuohon huiviin voi kääriytyä nyt, kun se on valmis. Suosikkini! Vaikka tämä onkin helppo malli, kannattaa se toteuttaa laatulangasta.

Ohjeen pääsee hankkimaan vaikkapa Ravelrystä. Tämän nerokkaan Ley Lines -huivin takana on Joji Locatelli.


lauantai 20. elokuuta 2016

Tumppeja, lapasia, kynsikkäitä, kämmekkäitä ym. kaunista ja tarpeellista

No niin, TÄTÄ olen odottanut ja  haaveillut samalla, kun olen verytellyt kuola valuen Puikkomaisterin sukkakirjan äärellä. Tämän viikon tiistaina booky.fi:n paketti sitten ystävällisesti odotti töistä tulijaa postilaatikossa. Lennossa vaihto lapsen hararstuskuljettajaksi ja mukaan "Lapanen", kamera ja eväät aikomuksenani lukea kirjaa ulkona - olihan edessä lapsen 90min futistreenit.

Sää päätti toisin. Esteri ahkeroi koko illan. Niinpä luin ja kuvasin pienessä, harmaassa autossani, joka olikin yhtäkkiä valoa ja lämpöä täynnä.

Sukkakirjankin perusteella osasin odottaa hienoa. Ja hienoa tuli! Tosi osaajien tekemä kirja, jossa selkeät ohjeet, upeat kuvat (pahoittelen näitä sadesäässä autossa otettuja huonoja todisteita), runsaasti ideoita ja uutta tuumattavaa. Ei enää sivuakaan siitä, kuinka silmukka luodaan, mistä kiitos - siihen kyllä ohjeet löytyvät muualta.

Jos malttaa, on pikkukuva jokaisesta ohjeesta heti aluksi:

Omia suosikkejani löytyi helposti muutama.

Ihan ehdottomasti joskus tehtävä -listalle loikkasivat nämä kolmiokämmekkäät. Ja tietysti iloisella toteutuksella. Mutta toki haluan kokeilla nämä esim. vaaleanharmaana ja katsoa, miten yksivärisissä pääsee tuo tekeminen näkyviin.


Kai kohta jokainen meistä tarvitsisi reiällisetkin lapaset, kun tuo pieni (miksei isompikin) taikalaatikko tuntuu olevan aina käsissä. Olisi muuten hyvä joululahja kummilapsille! Ehtisinköhän jouluksi kolmelle kummitytölleni ja yhdet tietenkin omalle prinsessalleni?


Ihanien mallien ja hienojen kuvien lisäksi jokaiseen ohjeeseen liittyy tarina. Useimmiten tarina juuri hänestä, jolle ko. ohje on omistettu. Näistä tarinoista suosikkini on tietenkin se, jossa kiitokset saa perheen korvaamaton lisäapu, jolla on silmää - tai paremminkin korvaa - meidän hämäläisten huumorille. Kauniit lapaset on hänkin ansainnut. Ja myös hänen lapastensa mallin haluan toteuttaa.

Miksi on työn alla kasa sukkia? Ja siitä kasasta ohi kiilannut neuletakki? Ehken kasaa voisi hieman järjestellä uusiksi. Tai sitten joululahjaruuhkan jälkeen ryhdyn rentoutumaan lapasilla.

Suurkiitos Puikkomaisterille lukuelämyksen lisäksi siitä innosta, joka taas loikkasi puikoilleni! Kun olen kutonut kauemmin kuin lukenut, laahaavat kepakkoni ajoin aika laiskasti. Mutta nyt mennään taas!