lauantai 15. heinäkuuta 2017

Sukat vailla kantapäätä


Joulun 2016 alla etsin pitkään kalenterisukkaa, jollaisesta olin edellisen joulun alla kovasti innostunut. Niina Laitisen sukat löytyivät ja tulivat tehdyksikin, mutta niiden lisäksi ja tuhotakseni erästä kirjvaa lankaa kaivoin Missä neuloimme kerran -blogista tutun raidoituksen esille.

Sukat syntyivät kyllä jouluun mennessä raidoittuen ikään kuin päinvastaisesti yhden alkaessa sinisellä, toisen kirjavalla. Ja sitten hautautuivat kutimuskorin pohjalle odottamaan jotakin mystistä hyvää haltijatarta, joka loihtisi niihin kantapäät. Eipä loihtinut.

8.7. pidin omaa varjovestivaaliani Jyväskylässä vietettävien oikeiden ja isojen festareiden kunniaksi. Ensimmäisenä "työpajajani" oli vääntää näihin sukkiin kantapäät. Hommaan ohje löytyi mainitun blogin joululta 2013.  Niin tulivat tehdyiksi.


Mutta että ja eikö olisi voinut aikoinaan vaikkapa tammikuussa tehdä?


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Aurinkohuivia metritolkulla

Kevään ja alkukesän olen kiinnittänyt huomiota herkullisiin lankapalloihin, joissa on esimerkiksi huivin verran raaka-ainetta. Omani hankin Pitsi ja Palmikko -liikkeestä, sillä heillä myynnissä olleet Katian Rainbow Spring -kerät olivat väreiltään ihania.

Kerässä on 150 grammaa ja 600 metriä mukavantuntuista lankasekoitetta, jossa on puolet puuvilla ja loppu akryylia. Puikoiksi otin 4,5-kokoiset kepakot, jotta huivista tulisi löysähkö.


Aurinkoinen keltainen yhdistyi oitis yhteen kummityttäristäni, sillä hänelle sopivat räväkätkin värit mainiosti. Lankaa tuntui riittävän ikuisesti, mutta onneksi nuo värinvaihdot (yksi neljstä säikeestä kerrallaan vaihtoi kohti seuraavaa väriä) toimivat eräänlaisina välietappeina.



Pintaneuleen ohjeen olin napannut jostakin internetin syövereistä, mutta koska en ollut merkinnyt lähdettä muistiin, en tähänkään ohjetta kirjaile. Rei'ällisiä ja ehjiä rivejä vuorotellen, vahtien että kaikki neljä säiettä ovat mukana.

Kokonaispituutta en vielä mitannut, mutta värien hehkusta voi jotain päätellä näistä varjossa otetuista kuvista. Pääsinpä mukaan liittämään ensimmäistä kertaa Assisista löytämäni oliivipuisen sydämen.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Varjovestivaaleilla

Aktiiviset neulomusaatten ihmiset olivat taasen 6.-9.7. koolla Jyväskylässä Summer Knit -festivaaleilla inspiroitumassa, oppimassa uutta, tapaamassa "heimoväkeä". Ehken myös hipelöimässä ja hankkimassa lankaihanuuksia.

Koska olin reissannut mm. jalkapallon nimissä tarpeekseni, päätin pysyttäytyä kotinurkissa ja järjestää omat varjovestivaalit. Nepä sujuivat seuraavasti:

Pakkasin torstaina mm. kudinkassini ja suuntasin tapaamaan rakasta ystävääni Neulovaa Ninjaa, jonka kanssa olemme neuloneet ja virkanneet viime vuosituhannelta asti inspiroituen mm. herra Fassetista


Jotta jaksoimme vaihtaa kuulumisia ja nitkuttaa, järjesti Nörtti meille asianmukaiset virkisteet.


Myös työmaapäälliköitä ja -tarkastajia oli paikalla.


Perjantai oli välipäivä, mutta lauantaina varjovestivaalini jatkuivat kotona. Ensin ohjelmassa oli katumusharjoituksia työnimellä "Kannattaisiko heti tehdä valmiiksi?" Tein joulun alla kalenterisukat, joista puuttuivat kantapäät. Tällä hommalla aloitin.


Yritysvierailu oli helppo sijoittaa viralliseen ohjelmaani, sillä Tiirinkosken tehdas on vain vartin ajomatkan päässä kotoa. Tilan lampaat ja ylämaan karja olivat näkymättömissä, mutta uutta villalankaa sen sijaan oli kaapin täydeltä. Maltoin olla käpälöimättä joka vyyhtiä. Mutta se tuntu!

Kaupan kaverina toimii vohveleitakin myyvä kahvila, jossa on toki mm. tilan omaa härkäpapujauhoa myytävänä muiden herkkujen lisäksi. Kahvitauon paikka oli helppo valita! Ja kun hyvää Johan&Nyström-kahvetta saa nauttia lankakorin äärellä oma kudin mukana, eivät asiat hullusti voi olla.


Kotona oli vuorossa kaksi työpajaa: Päätelmät ja Metsä kukkii vihdoin. Kolmen työn langanpäät oli nopeasti päätelty, minkä jälkeen tulikin tosi reipas olo. Ikään kuin koko neuletyön suurin homma olisi juuri tuo päättely.

Taito 1/2017 -lehdessä julistettu yhteisneulonta Metsä kukkii kal alkoi osaltani helmikuussa, kun hommasin langat ja tein neuletta himpun verran. Nyt sitten viimeisenä vestivaalityöpajanani oli Metsä kukkii - niin kauan kuin pysyn hereillä. Edistyipä tuo paidanhelma alla kuvatusta lähtötilanteesta jonkin verran ja sytytti innon tehdä neuletta eteenpäin mahdollisimman usein. Myös siitä syystä, että kesävalossa ohjekuvioita on helpompi tuijotella kuin marraskuussa. Sormia ja sielua hivelee tämän langan tuntu.


Sainpa varjovestareilleni yllätysohjelmaakin: aurinko paistoi ja oli niin poutaa, että pyykkikone veivasi taukoamatta huushollin täkkejä ja tyynyjä.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Koska Äiti kasvattaa meille keijunmekkoja


Koska Äiti on jo vuosia kasvattanut meillekin keijunmekkoja, pyrin heti mahdollisuuden huomattuani Niina Laitisen testineulojaksi ohjelle nimeltä Keijunmekko. Onni oli myötäinen. Ohje on kaikin puolin nerokas ja valmiiksi kahdelle eri paksuiselle langalle, sekä 2,5-puikoilla neulottavalle että 3-koon kepakoille.

Minula oli sopivasti fuksianpunaista Maijaa ja niinpä ryhdyin toimeen. Vaikka varsi on pitsineuletta, on se hyvin joutuisaa sellaista. Ja jos mahdollista, ainakin paksummalla langalla yhden varren huitelee yhdessä illassa.


Varren ja kantapään väliin tulee muutama kerros joustinneuletta, mikä ei olekaan hullumpi idea. Kantapää ja terä neulotaan tavallisesti ja kärkeen sitten nauhakavennus.

Lähikuvasta ehkä hahmottuu hieman se muoto, jota kavennuksilla ja lisäyksillä saadaan kuvioon:

Lankana Maija on yksi sukkasuosikkejani monestakin syystä. Se on pehmeää, siinä on eri värejä vallan mopipuolisesti ja sitä on tässä kylällä kahdessakin kaupassa Elämänlangassa ja Wetterillä. Hieman vauhdissa lanka "leviää" kierteiltään, mutta se on pieni haitta.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Suvin kanssa vetisellä eväsretkellä


 Vapun tienoilla Suvi Simola kyseli koeneulojia uudelle ohjeelleen Riverside Picnic. Huusin Hep! Ja satuinkin pääsemään mukaan "eväsretkelle", jonka nimen innoittajana on toiminut yksi ikuisista tv-suosikeistani Pokka pitää.

Langaksi passasi mainiosti nurkissani ainakin viisi vuotta odottanut Rowanin Purelife revieve -lanka, joka on sekoitus silkkiä, puuvillaa ja viskoosia. Likimain täydellinen! Toki neulottuna paikoin jähmeää, kun mukana on erivärisiä efektihituja, mutta valmiin neuleen tuntu iholla on kertakaikkisen ihana.

 Ohje taas - selkeä, helppo, looginen. Tietenkin. Ja melkein noudatinkin sitä. Koska langanmenekki jännitti, kurvasin hartioiden ja rinnan jälkeen hihoihin. Niihin neuloin raitavärillä viisi raitaa ja 1 oikein, 1 nurin -joustinneuleen oikeat silmukat kiersin. Vilukissa sai pitkät hihat tällä kertaa.


 Kun olin neulonut miehustaa tovin, heitin sen tauolle ja neuloin kaula-aukon resorin. Oli mukavampi pyöritellä, kun ei syli ollut vielä täynnä neuletta.

Sattumalta Wetterillä oli samaa lankaa vielä kolme kerää, jotka tietenkin hamstrasin kaiken varalta. Samalla pohdin, miten tarvittaessa raidoitan helmaa, jos on pakko vaihtaa värjäyserää. Samalla päätin neuloa helmaresorin hieman pidemmäksi kuin ohjeessa ja tehdä sen kanssa halkiot sivuihin, jotta neule laskeutuisi paremmin.

Aitan ovea leveämpi neulehan tästä syntyi. Neule, jonka pidän itse ja puhki.


 Niin, ja "varmuuden vuoksi" -täydennyksestä tarvitsin noin 2 kerrosta ja päättelyn.













maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lahjasukkiapa hyvinkin


Kovin raidallisia olivat loppukevään kiitos- ja onnittelusukkaset. Vaihteeksi tein ohjeen, joka on peräisin erässtä Novitan sukkalhedestä, mukaan yhden parin, koska alkupeäinen ajattelija oli minun mielestäni niin kauniisti yhdistellyt vaaleanharmaata, grafiitinharmaata sekä tuota Nallen taika-värisekoitusta.

Punnitsin kerät sukkien valmistuttua. Samalla mallilla tulisi ainakin vielä toinen pari, ellei kolmaskin, jos intoutuisi samaa ohjetta hyödyntämään. Ja ainakin yhden parin näitä haluaisin itselleni, sillä tämä ensimmäinen meni kuopuksen opettajalle.



Rakkaan ystäväni esikoinen pääsi ylioppilaaksi. Urheilijanuorukainen oli kavereineen penkkareihin sonnustaunut kolmiraitoihin jonkun näin iäkkäämmälle hämäräksi jääneen venäläisbändin innoittamana. Niinpä päätin nitkutella kolmiraitahengessä sukat, kun veimme myös jotakin sukanvarteen.

 Janne-lanka, yksi suosikkini, jota voin näppärästi pyörähtää hakemassa Wetteriltä taittui taas notkeasti perussukiksi.

Onneksi juhlapäivänä oli sentään sen verran lämmintä, ettei näitä tarvinnut heti!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kalenterisukkia


 Niina Laitinen ystävällisesti laatii neulojille haasteita. Niihin eksyin viime joulukuussa, kun löysin joulukalenterisukat. Ystävänpäiväsukista olisi tullut ihanat, mutta juuri tänä talvena ei aivorustinkini taipunut niihin kuutta päivää kauempaa - alku odottaa siis vielä purkajaa. Tai sitten teen yksiväriset sukat, joissa varren alkuosana on kirjoneuletta.

Pääsiäissukka oli nopea projekti - pääsiäisviikon mittainen. Käytin ohjeen mukaan Seitsemää veljestä ja 3,5 koon puikkoja. Niinpä sain aikaiseksi reilut ja lämpimät sukat, jotka päätyivät isäni jalkoja lämmittämään. Kunpa vain raaskisi hän niitä käyttää...

Ohjeet olivat taas niin hienosti tehtyjä, että vain omasta maltista on onnistuminen kiinni. Suosikikseni nousi pässikuvio, jota saatan joskus toisaallakin hyödyntää.



torstai 18. toukokuuta 2017

Testerinä


Jälleen lykästi! Pääsin testaamaan Suvi Simolan ohjetta, josta valmista on tultava 20.6. mennessä. Ohje on laadittu villalangalle, mutta kaappasin kauan marinoimani Rowanin "kierrätyslangan" puikoille. Langan menekki hieman jännittää, mutta säätelenpä tuota ruskean määrää sen mukaan, kuinka pääväri hupenee.



Nyt uhmaan ohjetta kurvaamalla olkapäiden jälkeen heti hihoihin, mutta näin on helpompi säätää lankaa. Kun pari keskeneräistä valmistujaissukkaa on tehty, en neulo hetkeen mitään muuta kuin tätä.

Näissä projekteissa on ikivaa sekin, kun on "pakko" opetella jotakin uutta. Nyt vasta esimerkiksi perustin hommalle Ravelryssä ihan oman projektisivun. Kaikkeen sitä humanisti ryhtyy.

Lahja- ja tuliaissukkia


Talvella tavoittelin sitä, että nitkutan koko ajan tauoilla töissä sukkia - kyllä niille käyttäjiä löytyy. Ihan melkein onnistuin. Innostuin välissä Metsä kukkii -projektista (tauolla nyt), pääsin testaamaan yhtä sukkaohjetta (josta oma bloggaus aikanaan) sekä Suvi Simolan ohjetta. Niinpäs ei olekaan juurikaan kertynyt sukkavarastoa.

Nuo punaiset tapaukset ovat 2,5-koon puikoilla 4oikein, 2nurin -suosikillani pyöräytetyt. Punaisemmat ovat menossa ensi viikolla päiväkotiin, kun kuopus käy koulunsa 6-luokkalaisten tet-päivän tekemässä. Siellä on mm. kotijumalattaremme asemassa yhä oleva päiväkotitäti Susku, joka saa sukat. Hän on yksi niistä aikuisista, joiden osuminen lastemme elämään on ollut suuri onni.

Kirjavammat sukat kuskaan kesällä loma-asuntoomme. Talonväkeä on neljässä polvessa, naisia kolmessa polvessa. Eiköhän joku signora ne nappaa viileämpää talvea varten.


tiistai 2. toukokuuta 2017

Kevättä kutimissa ja hukassa

Kaikenlaisia keskeneräisiä sukkatekeleitä pyörii puikoilla ja nurkissa, työkassissa ja käsityökorissa. Ei meinaa maistua nitkuttaminen, kun oirehtivat sekä ranteet että toinen olkapää. Muutoin olisi erityisen tarpeen saada aikaiseksi jotakin valmista, edes sukkia. Taimitarhan pääsiäissukat sentään valmistuivat ajallaan.

Viime viikolla sentään kunnostauduin kurssittamaan itseäni Etelä-Hämeen Marttojen voileipäkakkukurssilla. Se oli virkistävää, innostavaa, rohkaisevaa! Niinpä vappuaatoksi väkersin pari kakkua, joista maltoin ottaa kuviakin. Tarttis vain tuo kamera tyhjentää...

Tänä vuonna on kevät tullut todella keikkuen. Vappuaattona maassa oli 5cm lunta, vappuna +15C ja aurinkoa. Joka-aamuinen väestönlaskuni on keskittynyt etsimään punarinnat, jotka ovat vielä selvinneet. Tänään orava alkoi tehdä pesää vaahteraamme. Lisäiloa toi uusi "pihablogi" Tertun tontilla jonne aion matkailla.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

10 erilaista nitkuttajaa

Jossakin ajankulutus- ja oheistoimintojen etsintähommissa törmäsin linkkiin, jonka takana on kymmenen erilaista neulojaa. Erityisen vapaasti suomennettuna meitä on ainakin seuraavanlaisia:

1.Aloittelija
-ensimmäisessä työssäsi on enemmän reikiä kuin sveitsiläisessä juustossa, mutta jostakin on alettava. Kutsu työtäsi pitsiksi ja kanna sitä ylpeydellä!

Oman ensimmäisen kutaleeni olen hävittänyt (harmi!), mutta lasteni ensimmäisiä teoksia yritän varjella. Harmikseni ei ainkaan täällä juuri neulota koulukäsitöissä.

2.Yhden tyylin taitaja
Tiedät vahvuutesi ja se on ainaoikein-neuleella neulottu huivi. Jokainen saa sellaisen, ja jos on oikein onnekas, ensi vuonna saa siihen sopivan päähineen.

3. Kama-addikti
Mitä väliä neulomisesta, mutta ne langat! Ja niiden ostaminen. Ja niiden piilottaminen kaikkialle asuntoon. Vierasvuoteen alla on vielä kolo, jonka voi täyttää.

4. Suunnittelija
 Sinulla on tarkat suunnitelmat kaikkien syntymäpäivistä, joululahjoista, häistä. Auttaisi tosi paljon, jos ihmiset kertoisivat sinulle, ennen kuin alkavat haaveilla vauvoista.

5.Lankahifistelijä
Vain 100% perulaista alpakkaa kiitos! Akryyliä on turha tyrkyttää sinulle!

6. Pikakiitäjä / Ylinopeusneuloja
Et edes tiedä, paljonko neulot, sillä neuleita valmistuukin niin nopeasti. Siinä ajassa, kun joku laatii kupin teetä, pyöräytät jo sukkaparin.

7. Neulojamies
Olisi hienoa tavata! Puhu hellästi hänelle, ettet säikytä tätä lahjakkuutta pois.

8.OOP-tyyppi
Ohje? Mikä ohje? Me muut neulojat olemme tietoisia (ja totta puhuen, mustasukkaisiakin) kyvystäsi neuloa ilman ohjetta.

9.Seuran vuoksi -neuloja
Oi miten ihanaa onkaan saada seuraa, ehkä kuppi teetä ja keksi tai jopa viinilasillinenkin! Kunpa et unohtaisi neulettasi.

10. Puolivälin neuloja
Sinulla on enemmän parittomia sukkia kuin huonokaan tanssia tarvitsisi. Ja niin monta villapuseroa ilman hihoja, että toivot villaliivien palaavan muotiin.

WIP knitter





 Alkuperäinen juttu ihanine kuvineen täällä:

 http://blog.loveknitting.com/the-10-types-of-knitters/?blog_page=/

maanantai 27. helmikuuta 2017

Niitä kuusia neulominen,

joiden juurella asunto. Taito-lehden uusimmassa numerossa haastettiin osallistumaan KAL-projektiin, jossa neuloa nitkutettaisiin kukin haluamansa värinen sirkka Könösen Metsä kukkii -neule. Toki alkuperäiset väripaketitkin olivat sallittuja.

Olen asunut elämäni ensimmäiset neljä vuotta Kuusimäki-nimisellä tontilla. Siellä, mummolan toisessa kerroksessa oli kotini, jonka ikkunasta näkyivät suurten kuusten rungot. Olin nimennyt kotimme Linnunpesäksi - tuolla nimellä kyseinen huone oli ainakin vuoteen 2008 saakka. Sitten muutimme samassa pihapiirissä omaksi tontikseen lohkotulle Kuusirinteelle, johon rakentui pikku hiljaa vanhempieni laatima koti. Pihapiirin suuret kuuset säilyivät ja tarjosivat oivallisia paikkoja mm. majanrakentamiseen.

Kun etsin puolisoni kanssa yhteistä kotia, päädyimme tontille, joka rajautuu kahdelta laidalta kuusiin. Kun meille astuu sisään, näkee olohuoneen ikkunasta sekä näistä kuusiriveistä toisen että todella korkeat kuuset naapurin tontin takaa. Osaltaan nuo puut vaikuttivat siihen, miksi päädyimme juuri tähän asuinpaikkaan.

Kun Taito kertoi KAL-projektistaan, aloin sitä haudutella. Sisareni lupasi auttaa värien kanssa. Jonnankin kanssa teimme jo treffit, mutta isä sai lievän aivoverenvuodon, josta on toipunut mainiosti, ja muutin suunnitelmia. Kun ajoin harmaana, sateisena helmikuun alun lauantaina katsomaan isää, päätin saada KUUSIpaidan. Niin minä juuri silloin hahmotin kuviota.

Nyt on langat valittu. Sisareni vaihtoi valmiista kokonaisuuksista tummemman valikoiman kaksi väriä terrakottaan ja kissankelloon. Mikäli olisimme tehneet suurempia muutoksia, olisi ehkä tarvittu jo koetilkkuja. Eilisessä lumisateessa kokonaisuus näytti mm. tältä:


Onneksi oli valmis pohja, jota muokata! Alla olevan hyllyn äärellä Tampereen Taito-shopissa olisi tullut ainakin äitiä ikävä!


Nyt sitten keritään, keritään...- kuten eräässä lapsuuteni mainoksessa. 17 vyyhtiä laadukasta villaa odottaa, mutta ensin on neulottava eräs elokuusta asti kesken ollut neuletakki ja saatava hiihtokisat päätökseen. Sitten vasta kirjoneuletta. Ja onhan tässä liki koko vuosi aikaa.

Pipopuuska

 Kun Laine ilmestyi loppu syksystä 2016, juutuin vastoin aiempaa kokemusta ensin pariin pipo-ohjeeseen. Niissä oli jotakin maagista kauneutta, jota oli päästävä kokeilemaan. Kokeilun aika olikin HETI, kun joululahjat oli neulottu ja paketoitu.

Harmaan version Jonna Hietalan mallista Cream neuloin itselleni. Lankoina Rowanin tweediä sekä Austermannin kid silkiä. Kuten kuvasta näkyy, joustinneuleen osuus ei ole aivan niin korkea kuin ohjeessa. Silmukoita olisi voinut olla hieman vähemmän, mutta toisaalta sain kerrankin pipon, joka ei kiristä.


Pikkuserkkuni on päässyt työnsä puolesta mm. Shetlantiin ja mukaan hänelläkin tarttuu lankoja. Sain sinapinkeltaista Jameson's double knitting -lankaa, johon yhdistin Austermannin kid silkiä. Malliksi em. Laine-lehdestä päätyi Marianne Isagerin Malene.

 Tykkäsin kovasti siitä, miten langat vaikuttivat toisiinsa. Ohje oli mainio, joutuisakin. Tosin seuraavalla kerralla tekisin joustinneuleeseen oikeat silmukat kiertäen, jolloin ne saisivat ryhtiä.


 Jostain olin aikoinani hommannut SMS Selectin Silk wool -lankaa. Ja jotta nurkista joskus jotain häviäisikin, pyöräytin vauhtiin päästyäni kaksi Cream-pipoa siitäkin. Kummitytöt saattavat saada nämä.

Kaunis, tyylikäs ja rento pipo! Tykkään!


Sääriä lämpimiksi

 No niin, nyt kun on Lahden MM-hiihtokisoista vapaapäivä näin sohvaurheilijallakin, ehtii mm. purkamaan kaikenlaisia rästihommia, kuten kirjaamaan jotakin muistiin neuleista.

Joulukuun alkupuolella kävin kummipoikamme syntymäpäivillä Rovaniemellä. Olin arvioinut junamatkakutimet väärin. Mutta ei hätää! Rakas pikkuserkkuni uhrautui Nina Laitisen Joulunkalenterisukka 2016 -projektin kohteeksi.

Langoiksi valitsin Nallea, jota sai sopivasti Rovaniemellä marketista. Paluumatkalla huitelin menemään varsia muutaman päivän ajalta. Sitten tuli tauko, joka venyi yli joulun pyhien. Vasta tämän vuoden puolella sain sukat tehtyä.

 Oikein mukava ja aivoja haastava homma! Suuresti arvostan ohjeiden laatijaa, joka meille valmista kärkkyville suunnittelee sukkia toisensa perään.

Seuraavat sääret, jotka saivat lämmikettä, ovat kampaajani ja hikihöykyttäjäni. Ystäväni Neulova Ninja laati Tessulle jo syksyllä syntymäpäivälahjaksi (en itse ehtinyt) Anelmais-Unelmaiset. Mutta niitä tarvittiin toiset! Olivat kuulemma niin ihanat ja lämpimät ja tarpeen!


Valitsin aivan toisenlaisen värimaailman näihin: vaaleaa harmaata, valkoista, tummaa sinistä, fuksiaa ja jo poistunutta raidallista - harmaa ja raitalanka Seitsemää veljestä, loput Jannea.


Syksyllä on muistettava taas pyöräyttää himoliikkujalle ja vetoisessa kampaamossa työskentelevälle seuraavat lämmittimet.

PS: Onneksi on tuttavapiirissä näitä ohutjalkaisia malliksi :)

perjantai 20. tammikuuta 2017

Luukkulapaset


Nuoremman lapsemme joukkuekaverin äiti lähestyi marraskuussa Kotivinkkia luettuaan tekstarilla ja toiveella kolmesta parista läppälapasia. Hän lupasi toimittaa langat ja piirtää pahville "muotin".

Sitten alkoi urakointi, panikointi, purkaminen, uudelleen neulominen, silmukoiden säätäminen, arvailu ja toivominen.

Sandnesin alpakasta tuli harmaat, vetelät, ihanat ja pehmeät lapaset. Lanka, jota oli varattu 50g kumpaakin väriä, riitti hyvin. Ihana oli neuloa näitä!


Merinosta sai jämptimmän pinnan. Onneksi älysin lyhentää vartta 3cm, sillä muutoin ei olisi lanka, jota oli varattu niin ikään 50g/väri,  riittänyt. 



Tällä idealla voisi - ja ehkä pitäisikin - kummilapsille värkätä lämmittimiä.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Unelmais-Anelmaiset

 Kun näin Nuutinpäivänä häipyy joulu tältä erää lopullisesti, lienee jo syytä kirjoitella muistiin joulun 2016 lahjuksia.

Syksyllä hankin jo langat Fiinaneuleesta sisareni kanssa sillä hän oli saava kirjoneulesukat. Monenlaisia tunteita ja puheita herättäneet UnelmaisetAnelmaiset olin ajatellut vihdoin testata minäkin, ja uhriksi valikoitui siskoni.

Langaksi sen sijaan valikoitui Regia ja puikkopaksuudeksi 3. Niinpä hieman säätelin silmukkamäärää ja jännäsin sopivuutta. Omaan paksuun pohkeeseeni näitä oli turha edes sovittaa.

En lämmennyt ohjeelle. Karsin reikiä vja virkatut kukat pois, sorvasin viidellä värillä (kuuta olisi tarvinnut). Päätin, etten ikinä enää uudestaan. No, sekin päätös täytyi pyörtää, kun tärkeä liikuttajani tilasi säärystimet...

Onneksi siskoni tykkäsi!