tiistai 12. syyskuuta 2017

Piti tulla musta pipo

Sisareni toivoi jo aikoja sitten tulevaksi jouluksi mustaa pipoa. Lähetin kuvan tästä Anu Ahoniemen ohjeesta hänelle, ja päädyimme siihen tulokseen, että juu, tämä!

Heinakuisella Silmukka-paollani Lankaputiikki Silmukkaan tapasin sekä Anun että näin ohjeen jälleen. Aina palvelevainen kauppias oli ystävällisesti koonnut liiankin herkullisen korin lankoja, joista tämä Silmukka Beanie -pipo oli tarkoitettu neulottavaksi. Kun näin tämän ruosteenvärisen langan, unohtui musta haave heti.

Lang Novena -lankaa 50 grammaa ja kaksi erikokoista puikkonippua, leikittelyä silmukkamäärällä - niistä syntyy hieno, mukava ja hauska pipo, jonka muodolla voi hupailla.

Vaikka olemme sekä kova- että isopäistä sukua, riitti ohjeen koko meille kummallekin. Saatanpa pyöräyttää itselleni samanlaisen!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Valtion virkaa ja kullankimallusta

Kesällä 2016 ostin mahtavalta tuntuvaa  Quince & co:n luomupellavalankaa, jonka sävy Kyyhkynen kutitti silmiä ja sielua houkuttelevasti. Aloin haaveilla siitä, että minäkin oppisin käyttämään kauniita huiveja asusteina, vaikka huiveja inhoankin. Tai ainakin välttelen.

Elokuussa aloin riisineuleella (tai pidennetyllä helmineuleella) 40 silmukkaa leveän huivin, jota on tehty ja marinoitu. Ja tehty.
Tänä kesänä päätin, että nyt on tultava valmista. Niinpä sitten tämä kudin kulki mukana kuopuksen joukkueen turnauksessa Ruotsissa, vanhempieni mökillä, kaveritapaamisissa kahvilassa, automatkoilla. Siti sitä jäi nitkutettavaksi myös kotisohvaan pioninkin katveeseen.















Lähes vuosi meni, tarkalleen ottaen 358 päivää. Pituutta tuli kapeaan huiviin kuin valtion virkaan. 150g lankaa ja rutkasti enemmän tyytyväisyyttä! Tulen käyttämään tätä ihan varmasti.


 Kun oma rakas harmaani valmistui, löysin kultaisen, aikoja sitten tekemäni huivin, jonka langasta ei ole enää mitään tietoa. Jostakin ale-laarista ostettu, aito tekokuitu. Aina oikein -neuleella tein niin pitkälle kuin lankaa riitti. Ja siskolle meni tämä.

Kyllä kultaisella siskollani kuuluu olla kultainen huivi!

torstai 7. syyskuuta 2017

Vilukissalle minttujäätelöä


Piti ensin neuloa lapselle pelkkä mohair-neule, mutta hän halusikin paksumman. Niinpä yhdistin Wetterhoffilta ostamani Austermann Kid silk -langan jo ammoin hankittuun Schachenmayerin Cataniaan, joka on 100 % puuvillaa.

Puikoiksi koko 6 ja Il Crande Favorito Isabel Kraemerilta työn alle. Ajattelin tästä joutuisaa neuletta Lontoossa pidettävien yleisurheiluiden MM-kisojen ajaksi. Neule valmistui sutjakkaasti, vaikken kisakatsomoon juuri vaivautunutkaan valvomaan ja jännittämään.


Ylhäältä alas, ympyröiden, saumat välttäen ja pituudet säätäen - kyllä niin tykkään tästä leuasta lantiolle -tavasta nitkutella puseroita. Lankaakaan ei juuri xs-kokoon mennyt: Kid silkiä 3 kerää ja puuvillaa 5 kerää.

En aiemmin ole yhdistellyt puuvillaa mohairiin. Nyt todella yllätyin siitä, miten nämä langat yhdessä ovat aivan eriväriset kuin omilla kerillään. Ohje on taas on siltä Pakko Tehdä Itelle -listalta, joten joskus uusiksi. Hieman suurempana.

Eipä niistä raidoista pääse sukannitkuttajakaan


 Koska almanakassani on punaisella merkittynä tärkeitä päiviä, näkyy se ajoin myös nitkutuksissani. Ja koska lankahommissa jää aina keränloppuja, aiheuttaa se optimistista henkeä saada nöttöset loppumaan. Nämä molemmat yhdistyivät, kun tein ystävälleni syntymäpäivälahjaksi oranssinkirjavat sukat ja toiselle ystävälleni joulujemmaan harmaan-viininpunaiset sukat.

Molemmissa on sama juoni: Sukan suu, kantapää ja kärkikavennus yksivärisellä Seitsemän veljestä -langalla ja muut osiot Seitsemän veljestä raita -langalla.



Harvoin kudon näin paksuja sukkia, kun muka sattuu sormiin. Ei mihinkään sattunut ja tuli vauhdilla valmista. Liekö minusta kehittymässä vaivihkaisesti myyjäismummo? Tuskin ainakaan hetkeen, sillä niin monta haavetta ja aietta on Pakko Neuloa Itelle -listalla.

Kun näistä jälkimmäistä paria päättelin, ilmestyi uusin Novita-lehti, jossa oli raitasukkia näytillä samalla idealla. Mutta mitäpä uutta tässä maailmassa olisi, mietti jo Sinuhe egyptiläinenkin 1300 eaa.


Tänne mennään vaikka olemaan!


Vaikka jossakin laulussa sanotaan, että käymään vaan tänne tultiin eikä olemaan, olen minä joistakin paikoista aivan eri mieltä.

Yksi niistä on Lankaputiikki Silmukka Tampereella. Vaikka liike on perustettu jo marraskuussa 2016, ehdin paikalle vasta 22.7.2017. Kauppias pitää yllä monipuolista ja laadukasta valikoimaa sekä järjestää erinäisiä pop up -tapahtumia.


Ja lauantaisin neuletapaamisessa voi saada vertaistukea enemmänkin, kun useampi neuloja harrastaa yhdessä. Näissä neuletapaamisissa olen aina virkistynyt ja saanut uutta intoa nitkuttamiseeni. Ja muutaman uuden ideankin...

Kunpa saisin aikaiseksi "Silmukka-paon" edes muutaman kerran ennen seuraavaa kesää.


Toinen ja usein käytössäni oleva "olohuone" on Tiirinkosken kahvila ja Tiirinkosken tehdas - navetta, jossa tarjolla on virkistettä niin sielulle kuin  ruumiillekin herkkuineen ja life style -myymälöineenkin. Onpa siellä tilan omaa lampaanvillalankaakin! Siitä haaveilen itselleni muhkeaa villatakkia - sitten joskus, kun nykyisiin varastoihini on tullut riittävän isoja lovia.


Tiirinkoski on koko perheenkin kohde. Tilan eläimet - lampaat, hevoset ja ylämään karja - ovat usein näytillä ja ihasteltavina. Herkkusuu voi hankkia yhtä jos toista kotikeittiöönsäkin, mikäli makumatkailua vohveleiden jälkeen haluaa jatkaa.

Monet kerrat olen käynyt virkistäytymässä, kutomassa, tekemässä töitä, palaveeraamassa enkä kyllästy. Uudestaan!

Sääriä, sääriä





 Kevättä ja kesää 2017 nitkutusteni näkökulmasta leimaavat oranssin ja keltaisen sävyt sekä muille neulominen. Toisaalta viileähkön kesän aikana on ollut helppo huidella villalankojen kanssa ja varustautua mm. jouluun.


Yksi näistä varustautumisistani on Unelmais-anelmais-säärystimet liikuttaja-ystävälleni, joka vaivojaan ja hikeäni säästämättä kiskoo minua milloin minkäkin aktiviteetin ääreen.

Perusvalikoimalla tein: Seitsemää veljestä raidoilla ja yksivärisenä. Vain tummanruskea lanka on poikkeus ja Jannea.



Ja mikäs on nitkuttaessa, kun mm. hartiat ja käsivarret saavat kyytiä kahvakuulilla!

torstai 17. elokuuta 2017

PUIKOT RASVAUKSEEN, LIHAKSET VERYTTELYYN - Sukka-Finlandia tulee

No nyt jos koska on hyvä syy ryhtyä nitkuttamaan vauhdikkaasti ja kirjaimellisesti kilvan! Sukka-Finlandia tarjoaa mahdollisuuden saada useita uusia sukkaohjeita kotimaisilta suunnittelijoiltamme sekä tukea Suomen Punaisen Ristin toimintaa.

Osallistu!

Kurkkaa linkistä säännöt, aikatualu ja ilmottaudu.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Neuleita - kaunis neulekirja jälleen

Neuleita


Näinpä jossain mainoksen Saara Toikan teoksesta Neuleita, jonka hain kirjastosta tutustuttavaksi.

Tyylikäs, selkeä kirja, jossa on kaunis ja ilmava toteutus (nään ilman silmälasejakin ohjeet, vaikka juuri tilasin vahvemmat lukulasit). Ohjeisiin on lankasuositus sekä pari vaihtoehtoa sekä maininta, minkä kokoinen on kuvattu neule. Perusasioille, kuten langan ja oikean koon valinnalle, on annettu pari aukeamaa, minkä jälkeen vuoronsa saavat 18 neuleohjetta piposta pitkään neuletakkiin. Tykkäsin!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Sukat vailla kantapäätä


Joulun 2016 alla etsin pitkään kalenterisukkaa, jollaisesta olin edellisen joulun alla kovasti innostunut. Niina Laitisen sukat löytyivät ja tulivat tehdyksikin, mutta niiden lisäksi ja tuhotakseni erästä kirjavaa lankaa kaivoin Missä neuloimme kerran -blogista tutun raidoituksen esille.

Sukat syntyivät kyllä jouluun mennessä raidoittuen ikään kuin päinvastaisesti yhden alkaessa sinisellä, toisen kirjavalla. Ja sitten hautautuivat kutimuskorin pohjalle odottamaan jotakin mystistä hyvää haltijatarta, joka loihtisi niihin kantapäät. Eipä loihtinut.

8.7. pidin omaa varjovestivaaliani Jyväskylässä vietettävien oikeiden ja isojen festareiden kunniaksi. Ensimmäisenä "työpajajani" oli vääntää näihin sukkiin kantapäät. Hommaan ohje löytyi mainitun blogin joululta 2013.  Niin tulivat tehdyiksi.


Mutta että ja eikö olisi voinut aikoinaan vaikkapa tammikuussa tehdä?


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Aurinkohuivia metritolkulla

Kevään ja alkukesän olen kiinnittänyt huomiota herkullisiin lankapalloihin, joissa on esimerkiksi huivin verran raaka-ainetta. Omani hankin Pitsi ja Palmikko -liikkeestä, sillä heillä myynnissä olleet Katian Rainbow Spring -kerät olivat väreiltään ihania.

Kerässä on 150 grammaa ja 600 metriä mukavantuntuista lankasekoitetta, jossa on puolet puuvilla ja loppu akryylia. Puikoiksi otin 4,5-kokoiset kepakot, jotta huivista tulisi löysähkö.


Aurinkoinen keltainen yhdistyi oitis yhteen kummityttäristäni, sillä hänelle sopivat räväkätkin värit mainiosti. Lankaa tuntui riittävän ikuisesti, mutta onneksi nuo värinvaihdot (yksi neljstä säikeestä kerrallaan vaihtoi kohti seuraavaa väriä) toimivat eräänlaisina välietappeina.



Pintaneuleen ohjeen olin napannut jostakin internetin syövereistä, mutta koska en ollut merkinnyt lähdettä muistiin, en tähänkään ohjetta kirjaile. Rei'ällisiä ja ehjiä rivejä vuorotellen, vahtien että kaikki neljä säiettä ovat mukana.

Kokonaispituutta en vielä mitannut, mutta värien hehkusta voi jotain päätellä näistä varjossa otetuista kuvista. Pääsinpä mukaan liittämään ensimmäistä kertaa Assisista löytämäni oliivipuisen sydämen.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Varjovestivaaleilla

Aktiiviset neulomusaatten ihmiset olivat taasen 6.-9.7. koolla Jyväskylässä Summer Knit -festivaaleilla inspiroitumassa, oppimassa uutta, tapaamassa "heimoväkeä". Ehken myös hipelöimässä ja hankkimassa lankaihanuuksia.

Koska olin reissannut mm. jalkapallon nimissä tarpeekseni, päätin pysyttäytyä kotinurkissa ja järjestää omat varjovestivaalit. Nepä sujuivat seuraavasti:

Pakkasin torstaina mm. kudinkassini ja suuntasin tapaamaan rakasta ystävääni Neulovaa Ninjaa, jonka kanssa olemme neuloneet ja virkanneet viime vuosituhannelta asti inspiroituen mm. herra Fassetista


Jotta jaksoimme vaihtaa kuulumisia ja nitkuttaa, järjesti Nörtti meille asianmukaiset virkisteet.


Myös työmaapäälliköitä ja -tarkastajia oli paikalla.


Perjantai oli välipäivä, mutta lauantaina varjovestivaalini jatkuivat kotona. Ensin ohjelmassa oli katumusharjoituksia työnimellä "Kannattaisiko heti tehdä valmiiksi?" Tein joulun alla kalenterisukat, joista puuttuivat kantapäät. Tällä hommalla aloitin.


Yritysvierailu oli helppo sijoittaa viralliseen ohjelmaani, sillä Tiirinkosken tehdas on vain vartin ajomatkan päässä kotoa. Tilan lampaat ja ylämaan karja olivat näkymättömissä, mutta uutta villalankaa sen sijaan oli kaapin täydeltä. Maltoin olla käpälöimättä joka vyyhtiä. Mutta se tuntu!

Kaupan kaverina toimii vohveleitakin myyvä kahvila, jossa on toki mm. tilan omaa härkäpapujauhoa myytävänä muiden herkkujen lisäksi. Kahvitauon paikka oli helppo valita! Ja kun hyvää Johan&Nyström-kahvetta saa nauttia lankakorin äärellä oma kudin mukana, eivät asiat hullusti voi olla.


Kotona oli vuorossa kaksi työpajaa: Päätelmät ja Metsä kukkii vihdoin. Kolmen työn langanpäät oli nopeasti päätelty, minkä jälkeen tulikin tosi reipas olo. Ikään kuin koko neuletyön suurin homma olisi juuri tuo päättely.

Taito 1/2017 -lehdessä julistettu yhteisneulonta Metsä kukkii kal alkoi osaltani helmikuussa, kun hommasin langat ja tein neuletta himpun verran. Nyt sitten viimeisenä vestivaalityöpajanani oli Metsä kukkii - niin kauan kuin pysyn hereillä. Edistyipä tuo paidanhelma alla kuvatusta lähtötilanteesta jonkin verran ja sytytti innon tehdä neuletta eteenpäin mahdollisimman usein. Myös siitä syystä, että kesävalossa ohjekuvioita on helpompi tuijotella kuin marraskuussa. Sormia ja sielua hivelee tämän langan tuntu.


Sainpa varjovestareilleni yllätysohjelmaakin: aurinko paistoi ja oli niin poutaa, että pyykkikone veivasi taukoamatta huushollin täkkejä ja tyynyjä.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Koska Äiti kasvattaa meille keijunmekkoja


Koska Äiti on jo vuosia kasvattanut meillekin keijunmekkoja, pyrin heti mahdollisuuden huomattuani Niina Laitisen testineulojaksi ohjelle nimeltä Keijunmekko. Onni oli myötäinen. Ohje on kaikin puolin nerokas ja valmiiksi kahdelle eri paksuiselle langalle, sekä 2,5-puikoilla neulottavalle että 3-koon kepakoille.

Minula oli sopivasti fuksianpunaista Maijaa ja niinpä ryhdyin toimeen. Vaikka varsi on pitsineuletta, on se hyvin joutuisaa sellaista. Ja jos mahdollista, ainakin paksummalla langalla yhden varren huitelee yhdessä illassa.


Varren ja kantapään väliin tulee muutama kerros joustinneuletta, mikä ei olekaan hullumpi idea. Kantapää ja terä neulotaan tavallisesti ja kärkeen sitten nauhakavennus.

Lähikuvasta ehkä hahmottuu hieman se muoto, jota kavennuksilla ja lisäyksillä saadaan kuvioon:

Lankana Maija on yksi sukkasuosikkejani monestakin syystä. Se on pehmeää, siinä on eri värejä vallan mopipuolisesti ja sitä on tässä kylällä kahdessakin kaupassa Elämänlangassa ja Wetterillä. Hieman vauhdissa lanka "leviää" kierteiltään, mutta se on pieni haitta.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Suvin kanssa vetisellä eväsretkellä


 Vapun tienoilla Suvi Simola kyseli koeneulojia uudelle ohjeelleen Riverside Picnic. Huusin Hep! Ja satuinkin pääsemään mukaan "eväsretkelle", jonka nimen innoittajana on toiminut yksi ikuisista tv-suosikeistani Pokka pitää.

Langaksi passasi mainiosti nurkissani ainakin viisi vuotta odottanut Rowanin Purelife revieve -lanka, joka on sekoitus silkkiä, puuvillaa ja viskoosia. Likimain täydellinen! Toki neulottuna paikoin jähmeää, kun mukana on erivärisiä efektihituja, mutta valmiin neuleen tuntu iholla on kertakaikkisen ihana.

 Ohje taas - selkeä, helppo, looginen. Tietenkin. Ja melkein noudatinkin sitä. Koska langanmenekki jännitti, kurvasin hartioiden ja rinnan jälkeen hihoihin. Niihin neuloin raitavärillä viisi raitaa ja 1 oikein, 1 nurin -joustinneuleen oikeat silmukat kiersin. Vilukissa sai pitkät hihat tällä kertaa.


 Kun olin neulonut miehustaa tovin, heitin sen tauolle ja neuloin kaula-aukon resorin. Oli mukavampi pyöritellä, kun ei syli ollut vielä täynnä neuletta.

Sattumalta Wetterillä oli samaa lankaa vielä kolme kerää, jotka tietenkin hamstrasin kaiken varalta. Samalla pohdin, miten tarvittaessa raidoitan helmaa, jos on pakko vaihtaa värjäyserää. Samalla päätin neuloa helmaresorin hieman pidemmäksi kuin ohjeessa ja tehdä sen kanssa halkiot sivuihin, jotta neule laskeutuisi paremmin.

Aitan ovea leveämpi neulehan tästä syntyi. Neule, jonka pidän itse ja puhki.


 Niin, ja "varmuuden vuoksi" -täydennyksestä tarvitsin noin 2 kerrosta ja päättelyn.













maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lahjasukkiapa hyvinkin


Kovin raidallisia olivat loppukevään kiitos- ja onnittelusukkaset. Vaihteeksi tein ohjeen, joka on peräisin erässtä Novitan sukkalhedestä, mukaan yhden parin, koska alkupeäinen ajattelija oli minun mielestäni niin kauniisti yhdistellyt vaaleanharmaata, grafiitinharmaata sekä tuota Nallen taika-värisekoitusta.

Punnitsin kerät sukkien valmistuttua. Samalla mallilla tulisi ainakin vielä toinen pari, ellei kolmaskin, jos intoutuisi samaa ohjetta hyödyntämään. Ja ainakin yhden parin näitä haluaisin itselleni, sillä tämä ensimmäinen meni kuopuksen opettajalle.



Rakkaan ystäväni esikoinen pääsi ylioppilaaksi. Urheilijanuorukainen oli kavereineen penkkareihin sonnustaunut kolmiraitoihin jonkun näin iäkkäämmälle hämäräksi jääneen venäläisbändin innoittamana. Niinpä päätin nitkutella kolmiraitahengessä sukat, kun veimme myös jotakin sukanvarteen.

 Janne-lanka, yksi suosikkini, jota voin näppärästi pyörähtää hakemassa Wetteriltä taittui taas notkeasti perussukiksi.

Onneksi juhlapäivänä oli sentään sen verran lämmintä, ettei näitä tarvinnut heti!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kalenterisukkia


 Niina Laitinen ystävällisesti laatii neulojille haasteita. Niihin eksyin viime joulukuussa, kun löysin joulukalenterisukat. Ystävänpäiväsukista olisi tullut ihanat, mutta juuri tänä talvena ei aivorustinkini taipunut niihin kuutta päivää kauempaa - alku odottaa siis vielä purkajaa. Tai sitten teen yksiväriset sukat, joissa varren alkuosana on kirjoneuletta.

Pääsiäissukka oli nopea projekti - pääsiäisviikon mittainen. Käytin ohjeen mukaan Seitsemää veljestä ja 3,5 koon puikkoja. Niinpä sain aikaiseksi reilut ja lämpimät sukat, jotka päätyivät isäni jalkoja lämmittämään. Kunpa vain raaskisi hän niitä käyttää...

Ohjeet olivat taas niin hienosti tehtyjä, että vain omasta maltista on onnistuminen kiinni. Suosikikseni nousi pässikuvio, jota saatan joskus toisaallakin hyödyntää.



torstai 18. toukokuuta 2017

Testerinä


Jälleen lykästi! Pääsin testaamaan Suvi Simolan ohjetta, josta valmista on tultava 20.6. mennessä. Ohje on laadittu villalangalle, mutta kaappasin kauan marinoimani Rowanin "kierrätyslangan" puikoille. Langan menekki hieman jännittää, mutta säätelenpä tuota ruskean määrää sen mukaan, kuinka pääväri hupenee.



Nyt uhmaan ohjetta kurvaamalla olkapäiden jälkeen heti hihoihin, mutta näin on helpompi säätää lankaa. Kun pari keskeneräistä valmistujaissukkaa on tehty, en neulo hetkeen mitään muuta kuin tätä.

Näissä projekteissa on ikivaa sekin, kun on "pakko" opetella jotakin uutta. Nyt vasta esimerkiksi perustin hommalle Ravelryssä ihan oman projektisivun. Kaikkeen sitä humanisti ryhtyy.