maanantai 27. helmikuuta 2017

Niitä kuusia neulominen,

joiden juurella asunto. Taito-lehden uusimmassa numerossa haastettiin osallistumaan KAL-projektiin, jossa neuloa nitkutettaisiin kukin haluamansa värinen sirkka Könösen Metsä kukkii -neule. Toki alkuperäiset väripaketitkin olivat sallittuja.

Olen asunut elämäni ensimmäiset neljä vuotta Kuusimäki-nimisellä tontilla. Siellä, mummolan toisessa kerroksessa oli kotini, jonka ikkunasta näkyivät suurten kuusten rungot. Olin nimennyt kotimme Linnunpesäksi - tuolla nimellä kyseinen huone oli ainakin vuoteen 2008 saakka. Sitten muutimme samassa pihapiirissä omaksi tontikseen lohkotulle Kuusirinteelle, johon rakentui pikku hiljaa vanhempieni laatima koti. Pihapiirin suuret kuuset säilyivät ja tarjosivat oivallisia paikkoja mm. majanrakentamiseen.

Kun etsin puolisoni kanssa yhteistä kotia, päädyimme tontille, joka rajautuu kahdelta laidalta kuusiin. Kun meille astuu sisään, näkee olohuoneen ikkunasta sekä näistä kuusiriveistä toisen että todella korkeat kuuset naapurin tontin takaa. Osaltaan nuo puut vaikuttivat siihen, miksi päädyimme juuri tähän asuinpaikkaan.

Kun Taito kertoi KAL-projektistaan, aloin sitä haudutella. Sisareni lupasi auttaa värien kanssa. Jonnankin kanssa teimme jo treffit, mutta isä sai lievän aivoverenvuodon, josta on toipunut mainiosti, ja muutin suunnitelmia. Kun ajoin harmaana, sateisena helmikuun alun lauantaina katsomaan isää, päätin saada KUUSIpaidan. Niin minä juuri silloin hahmotin kuviota.

Nyt on langat valittu. Sisareni vaihtoi valmiista kokonaisuuksista tummemman valikoiman kaksi väriä terrakottaan ja kissankelloon. Mikäli olisimme tehneet suurempia muutoksia, olisi ehkä tarvittu jo koetilkkuja. Eilisessä lumisateessa kokonaisuus näytti mm. tältä:


Onneksi oli valmis pohja, jota muokata! Alla olevan hyllyn äärellä Tampereen Taito-shopissa olisi tullut ainakin äitiä ikävä!


Nyt sitten keritään, keritään...- kuten eräässä lapsuuteni mainoksessa. 17 vyyhtiä laadukasta villaa odottaa, mutta ensin on neulottava eräs elokuusta asti kesken ollut neuletakki ja saatava hiihtokisat päätökseen. Sitten vasta kirjoneuletta. Ja onhan tässä liki koko vuosi aikaa.

2 kommenttia:

  1. Minä myös mietin tähän KAL:n lähtemistä, mutta tekisi mieli käyttää kotoa löytyviä jämälankoja... Ja eihän siitä tule niin ihana.

    VastaaPoista
  2. Minäkin pohdin muita vaihtoehtoja - jämiä, varastoja ym. Mutta tuo tähän valittu lanka on niin hieno värivalikoimaltaan (yli 80 sävyä), että valitsin helpoimman tien. Ovat sitten keskenäänkin sopusoinnussa.

    VastaaPoista