lauantai 17. kesäkuuta 2017

Koska Äiti kasvattaa meille keijunmekkoja


Jo vuosia Äiti on kasvattanut meillekin keijunmekkoja, pyrin heti mahdollisuuden huomattuani Niina Laitisen testineulojaksi ohjelle nimeltä Keijunmekko. Onni oli myötäinen. Ohje on kaikin puolin nerokas ja valmiiksi kahdelle eri paksuiselle langalle, sekä 2,5-puikoilla neulottavalle että 3-koon kepakoille.

Minula oli sopivasti fuksianpunaista Maijaa ja niinpä ryhdyin toimeen. Vaikka varsi on pitsineuletta, on se hyvin joutuisaa sellaista. Ja jos mahdollista, ainakin pakusmmalla langalla yhden varren huitelee yhdessä illassa.


Varren ja kantapään väliin tulee muutama kerros joustinneuletta, mikä ei olekaan hullumpi idea. Kantapää ja terä neulotaan tavallisesti ja kärkeen sitten nauhakavennus.

Lähikuvasta ehkä hahmottuu hieman se muoto, jota kavennuksilla ja lisäyksillä saadaan kuvioon:

Lankana Maija on yksi sukkasuosikkejani monestakin syystä. Se on pehmeää, siinä on eri värejä vallan mopipuolisesti ja sitä on tässä kylällä kahdessakin kaupassa Elämänlangassa ja Wetterillä. Hieman vauhdissa lanka "leviää" kierteiltään, mutta se on pieni haitta.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Suvin kanssa vetisellä eväsretkellä


 Vapun tienoilla Suvi Simola kyseli koeneulojia uudelle ohjeelleen Riverside Picnic. Huusin Hep! Ja satuinkin pääsemään mukaan "eväsretkelle", jonka nimen innoittajana on toiminut yksi ikuisista tv-suosikeistani Pokka pitää.

Langaksi passasi mainiosti nurkissani ainakin viisi vuotta odottanut Rowanin Purelife revieve -lanka, joka on sekoitus silkkiä, puuvillaa ja viskoosia. Likimain täydellinen! Toki neulottuna paikoin jähmeää, kun mukana on erivärisiä efektihituja, mutta valmiin neuleen tuntu iholla on kertakaikkisen ihana.

 Ohje taas - selkeä, helppo, looginen. Tietenkin. Ja melkein noudatinkin sitä. Koska langanmenekki jännitti, kurvasin hartioiden ja rinnan jälkeen hihoihin. Niihin neuloin raitavärillä viisi raitaa ja 1 oikein, 1 nurin -joustinneuleen oikeat silmukat kiersin. Vilukissa sai pitkät hihat tällä kertaa.


 Kun olin neulonut miehustaa tovin, heitin sen tauolle ja neuloin kaula-aukon resorin. Oli mukavampi pyöritellä, kun ei syli ollut vielä täynnä neuletta.

Sattumalta Wetterillä oli samaa lankaa vielä kolme kerää, jotka tietnkin hamstrasin kaiken varalta. Samalla pohdin, miten tarvittaessa raidoitan helmaa, jos on pakko vaihtaa värjäyserää. Samalla päätin neuloa helmaresorin hieman pidemmäksi kuin ohjeessa ja tehdä sen kanssa halkiot sivuihin, jotta neule laskeutuisi paremmin.

Aitan ovea leveämpi neulehan tästä syntyi. Neule, jonka pidän itse ja puhki.


 Niin, ja "varmuuden vuoksi" -täydennyksestä tarvitsin noin 2 kerrosta ja päättelyn.













maanantai 5. kesäkuuta 2017

Lahjasukkiapa hyvinkin


Kovin raidallisia olivat loppukevään kiitos- ja onnittelusukkaset. Vaihteeksi tein ohjeen, joka on peräisin erässtä Novitan sukkalhedestä, mukaan yhden parin, koska alkupeäinen ajattelija oli minun mielestäni niin kauniisti yhdistellyt vaaleanharmaata, grafiitinharmaata sekä tuota Nallen taika-värisekoitusta.

Punnitsin kerät sukkien valmistuttua. Samalla mallilla tulisi ainakin vielä toinen pari, ellei kolmaskin, jos intoutuisi samaa ohjetta hyödyntämään. Ja ainakin yhden parin näitä haluaisin itselleni, sillä tämä ensimmäinen meni kuopuksen opettajalle.



Rakkaan ystäväni esikoinen pääsi ylioppilaaksi. Urheilijanuorukainen oli kavereineen penkkareihin sonnustaunut kolmiraitoihin jonkun näin iäkkäämmälle hämäräksi jääneen venäläisbändin innoittamana. Niinpä päätin nitkutella kolmiraitahengessä sukat, kun veimme myös jotakin sukanvarteen.

 Janne-lanka, yksi suosikkini, jota voin näppärästi pyörähtää hakemassa Wetteriltä taittui taas notkeasti perussukiksi.

Onneksi juhlapäivänä oli sentään sen verran lämmintä, ettei näitä tarvinnut heti!